Rajamäen Rykmentistä Suomea lähti edustamaan Mervi Pesu, Ilari Haltia ja Pinja Koskinen.
Lähtötunnelmia, kuva: Ilkka Nurminen
Varsinainen kisaviikko alkoi 7.8, mutta saavuimme jo 4.8 ja teimme muutamat harjoitukset tyyppimaastoissa. Niistä sai hyvän kuvan uraluokituksista, kartoittajan tyylistä ja siitä, kuinka hyvin polkujen lähdöt näkyvät maastossa. Samalla pystyi hienosäätämän rengaspaineita tai jousitusta.
Avajaiskulkuetta ja harjoittelua
Maasto oli pääasiassa vauhdikkaita kärrypolkuja ja isompia hiekka- tai asfalttiteitä, mutta myös pienempiä ja möykkyisiä pisteuria. Juurakkoa tai kivikkoa ei ollut käytännössä ollenkaan, mutta jonkun verran harvennushakkuun jätettä. Jäykkäperäiset maastopyörät olivat yleisempiä kuin täysijousitetut nopeasta maastosta johtuen.
Nousua kaikilla matkoilla kertyi useampia satoja metrejä, mutta niitä kertyi pitkin matkaa hallitusti, eivätkä ne tuntuneet suurelta. Pääosin nousut olivat ajettavia, vaikka jyrkempiä ja työnnettäviäkin vastaan tuli.
Kisapäivät alkoivat aina ajomatkalla kisakeskukseen, jonka jälkeen oma pyörä laitettiin kisakuntoon. Eturengas ja polkimet paikoilleen, ohjaustangon suoristus, karttatelineen kiinnitys, numerot pyörään ja selkään. Melko pian pakkaus ja purkaminen menivät rutiinilla. Työkaluista monityökalulla pääsi pitkälle. Kisan jälkeen pyörät pestiin ja huollettiin valmiiksi seuraavaan kisaan.
Koko viikon piti hellettä ja lähes 30 asteen helteet toivat oman haasteen ajamiseen ja keskittymiseen. Riittävä juominen korostui kisapäivien jaksamisessa.
Kisaviikko käynnistyi tiistaina yhteislähdöllä, jossa ajettiin samaa kierrosta hieman eri hajonnoilla useamman kerran. Kisa oli vauhdikas aloitus MM-kisoille. Sijoituksissa Pinja ajoi 13. Mervi valitettavasti hylättiin kartan ulkopuolella käymisen takia. 17-vuotiailla oli lepopäivä.
Seuraavana päivänä oli vuorossa keskimatka. Osa pienemmistä poluista oli metsittyneitä ja suunnistustaito korostui oikeiden urien löytämisessä. Oikominen metsän läpi oli kielletty, joten eksyessä piti palata takaisin urille. Sijoituksina Rykmenttiläisille oli Mervin ja Pinjan 6. sijat ja Ilarin 7. sija.
Torstaina kisattiin viestissä poikkeuksellisen tasaisessa maastossa (pääsarjan naisilla oli nousua vain 130m ja nuorilla vielä vähemmän). Alue oli metsätalouden takia varsin polkurikasta ja tarkkuus korostui reitinvalinnoissa. Kaikki saavuttivat hienosti 3. sijat viestissä.
Perjantaina oli lepopäivä, jossa meille oli järjestetty sähköveneilyä hotellin viereisellä järvellä. Oli mukava saada ajatukset pois kisoista ja rentoutua.
Seuraava kisa oli pitkä matka, jolle haasteita toi 1:15 000 kartan hankala luettavuus vauhdissa. Radalta löytyi tarkkoja kohtia, mutta myös siirtymävälejä, joissa sai polkea useamman kilometrin nopeaa tietä. Sijoituksissa Mervi oli 7. Pinja 16. ja Ilari 8.
Viimeisenä kisana oli sprintti armeijan kasarmialueilla. Radat pyörivät asuinrakennusten ympärillä, mutta teknisesti ne eivät olleet haastavia. Erittäin vauhdikkaan kisan ratkaisevat tekijät olivat kartanluvun sujuvuus täydessä vaudissa. Sijoituksissa Mervi oli 15. Pinja 12. ja Ilari 13.
Ilarin mietteitä reissusta
Maastot olivat mielestäni mahtavat. Toki kisat olivat minulle ensimmäiset Itävallassa, enkä ollut vastaavanlaisissa metsissä ennen ollut. Maastoihin ihastuin jo ensimmäisessä harjoituksessa, kun alamäki jatkui toista minuuttia ja vauhti oli huimempaa kuin koskaan. Toki ylämäkeä riitti samassa suhteessa. Urien kuvaus erosi suomalaisesta jonkin verran, mainiten vaikkapa urien epäselkeyden. Onneksi niitä pääsi kuitenkin harjoituksissa ennen kisoja etsiskelemään.
Radoissa riitti vaihtelua eri matkoilla ja oli mukavaa, ettei yksikään kisa muistuttanut toista ja aina oli uusi mahdollisuus. Minun ensimmäisessä kisassa, keskimatkalla, nousua riitti ja keskittymistä vaadittiin koko ajan. Viesti oli aivan toisesta ääripäästä ja muistutti enemmän viimevuoden Ranskan maastoja tasaisuudellaan. Pitkällä matkalla pääsi ajamaan jatkuvasti sata lasissa ja urbaaniin kasarmilla ajettuun sprinttiin oli mukava päättää reissu.
Päällimmäisenä reissusta mieleen jäi toki mitali viestistä, mutta reissu kokonaisuutena on tärkein muisto. Vielä jäi henkilökohtainen saavutus saamatta, mutta matka jatkuu ja kisoja tulee. Odotan innolla mitä maastoja ja ratoja tulee vielä ulkomailla vastaan, mutta ainakin olen tämän reissun verran viisaampi.
Pinja Koskinen
