Viime viikonloppuna Rykmentin valmennusryhmä suuntasi seuravalmentaja Aleksin johdolla Lapualle harjoittelemaan tulevia nuorten MM- ja EM-kilpailujen näyttökilpailuja varten. Leirin tarkoituksena oli tutustua paikalliseen maastotyyppiin ja samalla opetella tärkeisiin kilpailuihin panostamista sekä valmistautumista. Pohjanmaalainen maastotyyppi poikkeaa jonkun verran tutummasta eteläsuomalaisesta, joten tasaisella alueella ja pienillä korkeuseroilla suunnistaminen oli myös erittäin hyvää harjoitusta tulevaa Kotka-Jukolaa varten. Lyhyellä, mutta intensiivisellä leireillä suopursut ja nopeat kalliot tulivat hyvin tutuiksi neljän laadukkaan suunnistusharjoituksen myötä.
Leiri alkoi perjantai-iltana kevyellä suunistusharjoituksella pitkän ajomatkan päätteeksi. Illan harjoitus osoittautui yllättävän haasteelliseksi, sillä Simpsiön vuorella tunnetusti vallitsevat kompassihäiriöt toivat oman lisämausteensa peitteiseen maastoon. Rastit löytyivät pääosin oikein mallikkaasti, mutta muutamassa kohtaa kompassineulan äkillinen pyörähtäminen oli aiheuttanut ylimääräisiä ihmettelyjä ja ns. ”kiertäviä rastinottoja”. Kompassipainotteisen suunnistuksen ehdoton ultrafani, valmentaja Aleksi, oli tästä salaa jopa hieman ylpeä, sillä se tarkoitti urheilijoiden kompassityöskentelyn olevan hyvin aktiivista.
Lauantaina oli luvassa kaksi tiukkaa keskimatkan harjoitusta. Harjoitukset pyrittiin tekemään mahdollisimman kilpailunomaisesti, mikä tarkoitti ennalta arvotun lähtölistan mukaan tapahtuvaa väliaikalähtöä. Urheilijat pääsivät harjoituksissa maastoon yksitellen aina lähtökellon piippauksen saattelemana. Erityisesti aamun harjoitus oli näyttökisojen kannalta kaikista relevanteimmassa maastotyypissä ja suurimmalta osin rastit ilmottautuivat urheilijoille hyvin suunnitelmien mukaisesti.
Sunnuntaina, ennen kotimatkaa, oli vielä luvassa pitkä suunnistus. Lähes 10km pituisella radalla oli jokaisella hyvin aikaa kerrata, kokeilla ja työstää eteenpäin viikonlopun aikana kerättyjä tietoja maastosta. Pitkän lenkin jälkeen suunnattiin takaisin kohti kotia palautumaan ja käymään läpi viikonlopun tarjoamia oppeja.
Iltaisin leirillä oli aina ohjelman mukaisesti ”lyhyt palaveri”, joka molemmilla kerroilla venähti heittämällä parituntiseksi, kun urheilijat, ja erityisesti valmentaja, innostuivat keskustelemaan suunnistuksesta ja analysoimaan rastivälejä. Harjoituksissa oli myös mukana paljon hyviä häirijötekijöitä kameroiden muodossa. Pääkamera, juoksukamera ja valmentajan ovelasti rastille piilottama piilokamera samanaikaisesti keräsivät arvokasta kuvamateriaalia maastosta spekulaatioihin ja haastoivat urheilijoiden keskittymistä omaan suoritukseen. Kuvamateriaalin ja liveloxin avulla palavereista saatiin jokaiselle paljon oppia ja tärkeitä lukuja omaan ”pelikirjaan” niin tuleviin näyttökilpailuihin, kuin myös omaan perussuorittamiseen.
Leirillä apuvalmentajana mukana ollut Jaakkokin koki iltapalavereiden annin hyvinkin voimakkaasti oman suorituksensa aikana, kun yhdeltä rastilta lähtiessä hän oli kuulemma nähnyt mielessään Aleksin kasvot ja kuullut korvissaan tiukan ohjeistuksen kompassin tärkeydestä ja sen käytöstä. Jaakko päätti kuunnella tätä Aleksin jatkuvalla toistolla istutettua sisäistä ääntään ja keskittyi kompassityöskentelyyn, mikä johti siihen, että muutama rastiväli myöhemmin hän ihmetteli kuinka helppoa suunnistus voikaan olla!
Aleksi Sorsa
