Ryhmäkuvakin saatiin otettua samalla reissulla
Perjantai 22.2.
Aamun treeniin lähdettäessä sää oli poikien sanoin ”kuin morsian” – vettä tuli taivaan täydeltä. Onneksi harjoituksen teemana oli edellisen päivän leirikisasta palauttava, rauhallinen suunnistus ja sadekin lakkasi juuri sopivasti treenin ajaksi.
Iltapäivän ohjelmassa oli hieman erilainen mäkitreeni lyhyillä vain 20 sekunnin nousuilla, joita tehtiin 2-3×5 kappaletta. Tehojenkin piti pysyä 80 prosentissa, mutta yllättäen osalla jopo pääsi hieman keulimaan ja treeni ei jäänytkään niin kevyeksi kuin oli tarkoitus.
Osa lähti ostoskeskuksen sijaan nauttimaan aallokosta
Lauantai 23.2.
Kevyen päivän ainoana harjoituksena oli pitkä lenkki poluilla. Reippaimmille eivät edes kartan rajat riittäneet, kun vaari lähti vastaamaan vauhdista ja suunnistuksesta. Illalla koettiinkin jälleen kerran ahaa-elämyksiä, kun syntynyt gps-käyrä purettiin koneelle ja nähtiin, missä todellisuudessa oli harhailtu.
Joillekin meistä koitti iltapäivällä leirin kohokohta, kun Niisku suostui viemään tytöt Leiriaan shoppailemaan. (Toim.huom. Myös äärimmäisen ostoskeskusvastaisella vaarilla oli palatessa mukanaan muutakin kuin ajanvietteeksi mukaan otettu pokkari.)
Sunnuntai 24.2.
Aamupäivällä oli tarkoitus tehdä pitkä ja kova suunnistus. Viimeisen kovan treenin synnyttämä into kuitenkin hiipui monella vauhdin tapaan matkalle ja treenistä tuli ainoastaan pitkä. Juomarastin toimitsija havaitsi osan urheilijoista jopa ottamassa tukea puista rastilla.
Iltapäivällä ehkäistiin jälleen dementiaa leirin toisen muistisuunnistuksen merkeissä (varsinkin vaareille useiden tutkimusten mukaan ihan huipputreeni!!).
Vaari vauhdissa
Maanantai 25.2.
Viimeisenä leiripäivänä yleinen väsymys oli aistittavissa jo transitissa matkalla päivän ainoaan suunnistusharjoitukseen. Mikäli jollain olisi vielä riittänyt virtaa, tarjolla olisi ollut kokonaisuudessaan 11,8 kilometrin rata. Tällä kertaa kuitenkin jopa Celen treenikiintiö täyttyi alle tunnissa ja maalissa kuultiinkin Niiskun monta päivää odottama ”that’s enough”.
Illalla ohjelmassa oli Celen pitkään hehkuttama french night. Parin ”second best frenchmanin” avustuksella superkokkimme loihti viimeisen yhteisen illan kunniaksi kolmen ruokalajin illallisen ja jopa Maten back up -foodit jäivät tällä kertaa jääkaappiin.
(Ranskalaisen) miehen paikka on keittiössä
Tiistai 26.2.
Viimeisellä aamulenkillä oli ennätysosannotto, kun vaarikin alkoi viimein päästä treenaamisen makuun. Celen johdolla kovikset hölkkäsivät tuttuun tapaan biitsille, jossa suoritettiin Thierryn lyhyt aamujumppa.
Vaarin sanoin ”kaikki hyvä loppuu aikanaan” ja aamulenkin jälkeen olikin näiltä osin aika pakata lenkkarit laukkuun lumista kotimaata varten. Loppupäivä vietettiin Suomeen (tai epäonnisimmilla Suomen Turkuun) matkustaessa.
Portugali kiittää ja kuittaa!
