Osa rykmentin valmennusryhmäläisistä otti pienen varaslähdön pääsiäislomaan suuntaamalla jo keskiviikkoiltana 4.4. Turun ja sataman kautta Ruotsiin. Jo kotimaan länsirannikolla havaittu lumettomuus ja auringonpaiste lupailivat hyvää tulevalle reissulle. Ensimmäinen varsinainen leiripäivä olikin aurinkoinen ja lumettomat harjoitukset enemmän kuin odotettuja, vaikka suunnistukseen totuttelemisessa riitti varmasti tarpeeksi haastetta jokaiselle. Miehet pääsivät jo ensimmäisenä päivänä (tai no yönä) ulkoiluttamaan myös lamppuja.
Perjantaiaamuna saapuivat loputkin leiriläiset tuoden mukanaan vesisateen, joka sittemmin puolessa välissä aamupäivän keskimatkaa muuttui lumeksi. Iltapäivän harjoituskin meni enemmän tai vähemmän pelkäksi lumessa kahlaamiseksi ja illalla majoituksessa mieliala oli apea. (Muilla taisi onneksi rastien löytämisprosentti olla sentään hieman korkeampi kuin allekirjoittaneella – 2/8). Jo iltapäivällä valoisassa tehty treeni ennusti pahaa ja surkeus huipentui, kun yöllä heräsimme miesten pohdintaan siitä, miten löytää pimeään ruotsalaiskorpeen kadonneet autonavaimet. Ylimääräisestä päänvaivasta huolimatta tarinamme sai onnellisen lopun: lauantaiaamuna heräsimme taas auringonpaisteeseen, leirikisan odotukseen ja auto-ongelmakin saatiin ratkaistua.
Päivän leirikisan voiton veivät Vili ja Marjo, jotka hyvillä suunnistuksillaan ansaitsivat itselleen yhteensä kahdeksan litraa jäätelöä. Onneksi voittajakaksikkomme näki tarpeelliseksi pitää huolta myös ulkoisesta edustavuudestaan ja anteliaasti jakoikin palkintonsa kaikkien leiriläisten kesken. Illalla mentiinkin maha täynnä ja mieli iloisena nukkumaan sekä odottamaan sunnuntaista kisaa!
Kolmårdsdubbelnin keskimatka sujui vaihtelevalla menestyksellä – suorituksenhallinta ei kenelläkään ollut aivan priimakunnossa. Niisku kyykytti harmikseen miehiä eikä naisissa ja junnuissakaan kukaan oikein näyttänyt parastaan. Seuraavan päivän viestissä Niiskun nuhteet olivat kuitenkin tehneet (ainakin osassa porukkaa) tehtävänsä ja myös onnistumisia nähtiin. Näistä esille voisi nostaa, vaikka Hannan hienon aloituksen naisten viestissä.
Kokonaisuutena reissu oli opettavainen ja mukava, yhteishenki oli mainio ja sulaa maatakin löytyi enemmän kuin Suomesta. Erityiskiitoksen ansaitsee jälleen kerran Niisku, jota ilman leiriä ei olisi ollut ja joka kesti meitä vaikkei oltukaan aina ihan parhaimmillamme sekä ihana Pauliina, joka Johannan kanssa piti huolen ruokahuollosta ja uskaltautui mukaamme (toivottavasti näemme häntä jatkossakin) ja Anneli, jonka ansiosta saimme uudet hukkuneiden autonavainten tilalle! Kaikki tuntuivat nauttivan pääsiäisbreikistä Kålmordenissa ja nyt onkin hyvä suunnata ajatukset kohti kevättä ja kesää, tulevia reissuja ja alkanutta suunnistuskautta.
Sirkku
