15.3.2009 1.30h
Pieni mutta urhea joukko Rykmentin entisiä ja tulevia junnulupauksia vahvistettuna Vehkalahtelaisten supertähti Marjo Liikasella aloitti matkansa lentäen kohti Budapestiä. Leiripäällikkö Pyryn ja varapäällikkö Antin lisäksi kokemusta tulevien MM-kisojen maastoista lähtivät hakemaan Vili, Sander, Saara ja Aapo S. Keskiviikkona joukkoon liittyisivät koukkupolvet Jukka, Tapsa, Kimmo, Markus, Matti ja Eetu.
Budapestistä joukkomme vuokrasi kaksi pientä Opel Astraa ja sekä elävän, että elektronisen navigaattorin avulla suunnisti leirin tukikohtaan, Unkarin toiseksi korkeimmalla sijaitsevaan kylään, Bükkszentkeresztiin. Sykkeet nousivat ensimmäisen kerran jo kylään johtavalla kapealla mäen rinnettä mutkittelevalla tiellä.
Majoitus
Tutustumistreeni kylää ympäröivään maastoon juostiin jo samana iltana: käyriä, rinnettä, avointa lehtimetsää, puskaa. Ero eteläsuomalaiseen talousmetsään oli valtava.
16.3.2009 1.52h
Aamulla tapasimme leirin Unkarinpään organisaattorin Andras Szabon ja hänen apurinsa Szoltin. Pojat kyselivät kokemuksiamme edellisillan harjoituksesta ja kommenttiemme jälkeen Szolt tokaisi: ”For us it’s like athletic field”.
Keksimatkan harjoitus juostiin kisavauhdeilla ja spekulaatiota riitti sen jälkeen. Iltapäivällä poikien suunnatessa sulattelemaan lounasta Unkarin vahvistukset veivät Saaran käyräkartalle, jonka pojat suunnistivat yöllä. Käyrätreeni oli odotettua helpompi, koska rinteiden muodot näki avoimessa lehtimetsässä selkeästi.
17.3.2009 2.01h
Toinen täysi treenipäivä ja Unkarin pojat olivat suunnitelleet rastinottoharjoituksen siirtymäväleillä. Andraksen ohjeen mukaan välit juostiin kevyesti, mutta rastinotto-osat tuli juosta kovaa. Käyrää oli käyrän perään ja reisiä hapotti useammin kuin usein.
Andras hoiteli liput maastoon
Iltapäiväksi ajoimme serpentiiniteitä Andraksen kotikaupunkiin Egeriin, jossa juostiin sprintti aivan kaupungin keskustassa. Mukana oli myös paikallisen seuran suunnistajia, joten leiriläisillämme oli nyt näytön paikka. Osa kesti paineet, toisten sekoillessa porttikongeissa ja kujilla. Rataan sisältyi puhdasta korttelia, pitkiä reitinvalintoja ja vähän puistoakin. Sprinttinä todella hyvä ja haastava. Illaksi menimme pienen kaupunkikierroksen jälkeen syömään Andraksen kotiin. Pöydässä oli perinteistä Unkarilaista: gulassikeittoa ja vuohenjuustolla täytettyjä lettuja. Keskustelu Unkarilaisten ystäviemme kanssa jatkui iltaan asti, kunnes lähdimme posottamaan moottoritietä kohti Bükkszentkeresztiä.
18.3.2009 Kekestetö, 1014m 3.20h
Vaelluspäivän aamuna rohkeimmat vetivät naamaan munakasta kinkulla. Opel Astrojen nokat kohti lounasta ja Matra-vuoristoa. Pojat ja Saara lähtivät valloittamaan Unkarin korkeinta huippua Kekes’tä jalan Marjon hypätessä pyörän selkään. Polku mutkitteli rinnettä ylös ja huippua lähestyttäessä maasto muuttui lumiseksi. Huippu oli joukollemme pieni pettymys: TV-torni ja laskettelurinne. Tältä siis tuntui olla huipulla.
19.3. 2h 36min
Torstaina seitsemällä kaljaportaan kaverilla vahvistunut porukka suuntasi auton nokat kohti noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Szilvásváradia. Suunnitelmissa oli viettää treenipäivä kylässä ja näin välttää turhaa ajoa ja säästää voimia sekä aikaa. Treenipaikalle saapuessa saimme todeta olot varsin talvisiksi. Lunta oli noin 15-20cm ja lämpötilakin mukavan talvinen. Aamupäivän treeninä oli tarjolla kymmenen 0,5-1km pituista perhosta jotka sai juosta oman mieltymysten ja menohalujen mukaan.
Treenin jälkeen koko sakki ajoi alas lähikylään lounaalle. Pikaisen syömisen ja palauttelun jälkeen osa porukasta olikin jo valmis nousemaan takaisin vuorille päivän toista harjoitusta varten. Yksi autollinen porukkaa palasi kuitenkin häntä koipien välissä takaisin majoitukseen hakemaan sulaa maastopohjaa ja odottamaan pimeän tuloa ja lampun päähän laittamista. Kylään jääneille päivän kakkostreeninä oli ”tuubisuunnistus” jossa osa rastivälistä oli peitetty, tämä harjoitti hyvin suunnassa kulku taitoa ja pakotti keskittymään rastiväliltä löytyviin kohteisiin.
20.3. 1h 54min
Aamulla maa oli kevyen lumipeitteen peitossa, tiet jäässä ja autoissa kesärenkaat. Ei kovin hyvä yhdistelmä ajatellen pitkää automatkaa Slovakiaan. Aamupala pöydässä pohdittiinkin jo että näinköhän matkaan päästään edes lähtemään. Pikainen puhelu alas Miskolciin paikalliselle suunnistajalle Szavalle joka kertoikin että sää alhaalla oli mitä mainioin eikä lunta ollut lähimaillakaan. Niinpä päätimme startata autot ja lähteä kohti Slovakian rajaa. Alkumatka korkealta kylästä alas Miskolciin ajeltiin varovasti mutta loppumatka kaupungista eteenpäin sujuikin joutuisasti sään ollessa mukavan keväinen. Treenipaikalle vihdoin päästyämme ohjelmassa oli keskimatkan harjoitus jossa pyrittiin keskittymään erityisesti rastinottoon. Treeni tuotti suurimmalle osasta porukkaa vaikeuksia eikä vieri vieressä olevat samannäköiset supat helpottaneet asiaa yhtään.
Lounas ja palauttelu tapahtui lähikylässä josta tiukan aikataulun takia oli lähdettävä kohti toista treeniä varsin aikaisin. Päivän kakkostreeninä oli Pitkiä välejä sisältänyt rata jossa päästiin testaamaan eri reitinvalintoja ja nauttimaan vauhdin hurmasta avoimessa ja varsin juostavassa maastossa. Illan suussa takaisin majapaikkaan saapui varsin väsynyt porukka suunnistajia mukanaan likaisia suunnistusvaatteita ja rutkasti kokemusta. Päivällisen jälkeen keräännyttiin vielä ryhmissä pohtimaan aamupäivän treenin oman suorituksen hyviä ja huonoja puolia. Tämä avasi varmasti monelle hieman heikosti menneen harjoituksen syitä ja seurauksia.
21.3. 1h 56min
Lauantai säätilanne oli jälleen keväinen ja valkea maa oli enää pelkkä muisto vain. Aamupäivän treeninä oli noin 6km rata lähimaastossa. Maaston muodot olivat varsin selkeitä ja näkyväisyys hyvä joka palauttikin itseluottamuksen eilisten kömmähdysten jälkeen normaalille tasolle.
Iltapäivällä oli vuorossa Miskolcin sprintti. Radasta noin puolet oli metsäisessä rinteessä ja puolet hieman teknisemmässä ja sähäkkää päätä ja jalkoja vaativassa puistossa. Leiriväsymys painoi jo monella kintereissä eikä aivan nappisuoritusta tainnut tulla juuri kenellekään. Nopeiten radasta selvisi jälleen Sander muiden tullessa enemmän ja vähemmän perässä.
Taitaa manageria hieman hirvittää tuleva sprintti
Treenin jälkeen suurin osa porukasta vierailivat viereisessä Cave bathissa jossa käytiin palauttelemassa leirin väsyttämiä jalkoja ja katsomassa hienoja luolan seinämiä ja muita näkymiä. Kylpyläreissun jälkeen osa hyppäsi pienen palauttelun jälkeen vielä kerran autoon ja kävivät tekemässä yötreenin aamupäivän maastossa. Toisille tämäkään ei riittänyt vaan päivän neljäs treeni ja toinen yötreeni oli tosiasia.
22.3. 1h 18min
Leirin viimeinen harjoitus tehtiin majapaikan lähellä sijaitsevassa maastossa. Urheilijoita lähetettiin metsään 15 sekunnin välein kiertämään ensin noin 3km rata ja pienen palauttelun jälkeen noin 2km rata. Reitillä oli pienet hajonnat joten peesamista ei kannattanut harrastaa. Toisilla leirin viimeisessä harjoituksessa huomasi viikon rasituksen ja tyhmiä virheitä tuli. Erityisesti eilisen päivän neljän treenin miehet vaikuttivat lopen uupuneilta. Pikaisen pakkaamisen ja lounaan jälkeen olikin aika jättää hyvästit mukavalle majapaikallemme ja erityisesti sen isäntäväelle, joka meitä kädestä pitäen opasti talon tavoille . Paluu matka kotisuomeen sujui unisissa merkeissä, mutta silti tyytyväisenä ja tietoisena siitä että tämä leiri tulee kantamaan hedelmää vielä tulevan kesän koitoksissa.
Leirin ja varsinkin lauantain rasitus näkyy Tapsan kasvoilla
Kiitokset vielä Andrakselle, Matelle, Zloltille, Szavalle ja kumppaneille hienosti järjestetystä leiristä. Olosuhteet harjoitteluun olivat kunnossa kun paikalliset suunnistajat olivat ojentaneet auttavan kätensä harjoitusten järjestelyissä. Leirin lopuksi annoimmekin paikallisen seuran junioreille muistoksi kassillisen seuran vanhoja paitoja ym. tavaraa kiitokseksi hyvistä järjestelyistä. Vielä kerran KÖSZÖNÖM!
– Saara ja Vili