Prologi: Joukkueemme toisen yöjuoksijan, eli allekirjoittaneen, lento Trondheim-Oslo peruutetaan perjantaina aamulla sumun takia. Näkyvyys on jotain 20-30metriä. Istun bussissa lähes 8 tunnin matkan ja totean että yksi Norjan valtaväylistä on todella kapea ja mutkainen. Siihen selkään vielä 3 tunnin junastelut Haldeniin niin alkoi olemaan pizzaa vaille päivä pulkassa (treeniä 0min, matkustusta/odottelua 16 tuntia). Siinä matkustaessa ehti miettiä, että onko mitään järkeä lähteä Smålandskavleniin. Kausi on finaalissa ja niin on mieskin. Kaikenlisäksi meillä ei tulisi olemaan ihan paras mahdollinen joukkue jalkeilla, ainakaan paperilla, joten tavoite oli pitkien pohdiskelujen jälkeen sorvattu sijaan 25.
Muu joukkue oli matkustanut Siljalla Helsingistä ja oli kisapaikalla jo hyvissä ajoin. Kaverit vaikuttivat yllättävän hyväkuntoisilta siihen nähden, että takana oli rankka bussi- ja laivamatka. Loistavaa, ajattelin, kaikki ovat siis ymmärtäneet ettei Smålandskavlen ole mikään huvireissu. Muu joukkue vaikutti siis olevan iskukunnossa, toisin kuin meikäläinen, joka istui vielä 8 tuntia Ruotsin läpi bussissa ja kisapaikalle saavuttaessa jalat tuntuivatkin olevan erittäin ”rapeassa” kunnossa.
Yö: Ensimmäiselle yöosuudelle meillä oli heittää kauden 2007 jälkipuoliskon ehdoton komeetta Aapo ”Fredi” Lindberg. Fredin kanssa samaan aikaan starttasivat Kalevan Rasti 1:n Anders Åkerman ja Vehkalahden Veikkojen 1:n Jukola-voittaja Tuomas Mattila. Tiesin, että Fredillä ei tule olemaan mitään ongelmaa vauhdin kanssa kunhan vaan homma ei lähde lapasesta. Ja eihän se lähtenytkään vaan Fredi sorvasi hienon ja varman juoksun ollen osuuden 18. Mainittakoon vielä, että samassa letkassa tulivat maaliin myös VeVe ja KR (=näyttö?).
Toisen osuuden hoiteli (tai siis taapersi) allekirjoittanut. Alku meni aivan tuubiin, mutta sitten helähti pari melko isoa koukkua. Niiden jälkeen tulikin kiire ja suunnistusajattelusta ei ollut tietoakaan. Onneksi vanha tuttu 25-mannasta, Ulricehamnin kovakulkuinen Erik Öhlund, korjasi meikäläisen mukaansa. Kun vielä kovimman osuusajan kellottanut Deltan Leonid Novikov ilmestyi porukkaan tiesin, ettei loppumatka tule olemaan ihan kevyttä kyytiä. Öhlund veti koko ajan, minäkin lopussa pari väliä ja kirissä onnistuin voimakkaan kannustuksen saattelemana ohittamaan Erikin. Osuusajassa tuli 5 minuuttia takkiin Leonidilta ja vajaa minuutti Frediltä, tosin paljon riskialttiimmalla suorituksella. Olin osuuden 26. ja yön jälkeen olimme 7.55 johtavaa Södertäljeä perässä ja sija oli 18.
Päivä: Kolmatta osuutta on perinteisesti juossut etukäteen ajateltuna joukkueen heikoin kaveri. Ennakkoasetelma oli sama tälläkin kertaa, vaikka juoksijamme, Pyry ”Börje” Niemi, olikin useaan otteeseen uhonnut olevansa kovassa kunnossa Smålannissa. Väliaikoja ei osuudelta juuri herunut, koska olimme jonkin verran jäljessä kärkeä. Odottelimme Fredin ja muutaman KR:n kaverin kanssa maalissa ja laskeskelimme, että parhaassa tapauksessa Börje häviää 8 minuuttia keulaan, eli minuutin kilometriä kohti. Samalla totesimme, että eroa ei varmaan tule reilua 10 minuuttia enempää, koska niin hitaassa vauhdissa ei ole enää mahdollista pummata. Fredikin alkoi jo hieman keräämään kiukkua, mitä ei usein tapahdu ja itse ajattelin että varmaan Börje on telonut nilkkansa, taas kerran. Yhtäkkiä KR:n kaverit huusivat et nyt se Börje tulee – niin tuli. Vaan ei meidän Börje vaan KR:n lähes kolme kertaa meidän Börjeämme vanhempi painos. Varmaan kolme kertaa nopeampikin, olihan hän sentään ohittanut meidän Börjen! Tulihan se meidänkin Börje kumminkin lopulta sieltä, ero keulaan oli jo lähes 22 minuuttia. Eroa osuuden parhaaseen kertyi tasan 17 minuuttia.
Neljännelle osuudelle lähetimme joukkueen kuopuksen, Vili Niemen. Puomilla jo hieman kylmettymäänkin ehtinyt junnu-PM-kisakävijä juoksi oman osuutensa mallikkaasti, mutta todellista tykkijuoksua ei Vililtäkään nähty. Tässä tilanteessa oli kyllä lupa ”kokeilla”!! Ero kärkeen ei kuitenkaan kasvanut kuin 5 minuutilla. Kimmo Vilska ja Sami Vähänen kuluttivat omaa sunnuntaitaan online-seuratessaan viestiä. Kimmolta tipahti pari melko legendaarista tekstiviestiä neljännen osuuden aikana, joista jälkimmäinen julkaistakoon: ”No Börje ei ois ansainnut parempaa lähtöpaikkaa. Koettakaa vaihtaa se johonkin suunnistajaan, ihan kehen tahansa ;)”.
Ankkuriosuudelle Vili lähetti Matti ”Scofield” Liukkosen. Matti suunnisti hyvin, mutta hyytyi pahasti lopussa ja ero voittajaan venähti 41 minuuttiin. Kenties Scofield säästeli jo paukkuja seuraavaan 10-milaan… Joukkueemme päätyi sijalle 42. Tavoitteesta jäätiin siis reippaanlaisesti, mutta nälkää jäi sitäkin enemmän.
Viestin jälkeen kiipesin bussiin ja katselin hieman ympärilleni. Jaahas, tossa on Raisu Lumouksen kavereita, tossa lattialla näkyy olevan nykyisiä ja entisiä Turun Metsänkävijöitä ja siihen selkään vielä Hyvinkään Rasti, OK Orient ja Rajamäen Rykmentti (ja bussi oli Rastivarsojen). Aika villii…
Epilogi: Luulen, että talvella saattaa Helsinki-Perttula –akselilla hieman tossu kulua. Nurmijärvi-Evo –akselilla se kuluu varmasti, mutta kun täällä Trondheimissa katsoo ulos niin on helpompi luvata, että ”sinistä” ja ”redliiniä” saattaa mennä kivitalon verran… (no okei, kaveri raahas mulle just tuliterät Sauconyt kämpille!).
Tietenkin kaikki tyrii joskus, mutta Kimmon kanssa spekuloitiin kuitenkin, että oliko Börjen juoksu kaikkien aikojen huonoin Rajamäen Rykmentin ykkösjoukkueessa, valoisalla osuudella isossa viestissä, maaliin asti juostu viestisuoritus. Samalle viivalle nousee, tai ainakin lähelle, allekirjoittaneen 8. osuuden noteeraus vuoden 2004 10-milassa. Osuuden paras juoksi tuntiin, itse käytin noin 20 minuuttia kauemmin. Kommenttini ykkösvälistä, jossa tuli 13 minuutin koukku: ”Lakanen näytti epävarmalta…”.
-Tuoppi-
