Päivän ollessa lyhimmillään oli aika vaihtaa pallonpuoliskoa. Matkaan seuran kovin kärki höystettynä toistaiseksi vähemmän mainetta niittäneellä osalla. Hirmuiseen syysvireeseen äitynyt Matthu tulisi olemaan kova luu vielä luitaan keräileville, loukkaantumisista toipuville Tuopille, Suskille ja Läjälle. Dullstroomissa majoituksen, auton ja aimo tukun muitakin asioita hoiti Mr Dullstroom eli Olli-Pekka Kärkkäinen. OP lupasi järjestää mitä tahansa krokotiilipontikasta puolukkakaurapuuroon jos tarvis. Majoituimme tilavaan omakotitaloon, jonka korkeus merenpinnasta on 2050m. Ingledew-nimisessä talossa olivat aikaisemmin majoittuneet mm. Marius Bakken ja Jo Pavey sekä meidän jälkeemme Ahvenanmaan oma poika Janne Holmen. OP totesikin vauhdin asuvan juuri siinä talossa! Ensimmäiset puolitoista viikkoa olimme ainoat OP:n vieraat, mutta sitten alkoi porukkaa valua pienemmissä (norjalaisia suunnistajia) ja isommissa (ruotsalaisia juoksijoita) erissä.
OP tauolla 76km pyörälenkin puolivälissä
Vaikka treenimotivaatio oli himalajalukemissa, ensimmäiset päivät piti ottaa kevyesti koska korkeaan ilmanalaan sopeutuminen ottaa aikansa. Alkupäivinä tutustuimmekin golfiin Belfastin 9-reikäisellä radalla. Oppaana toimi, kuinkas muuten OP. Tuoppi vetäisikin kahdeksannella reiällä paarin ja suoraan OP:n tilastoihin. Golfia tulikin pelattua yhteensä viisi kierrosta ja viimeisellä kierroksella Matthu löi 2 paaria ja ennen kaikkea OP:n ennätyksen yhdellä lyönnillä. Tulos 62.
Jouluaattoa vietimme Critchley Hackle nimeä kantavassa viiden tähden hotellissa. Ruoka oli hyvää ja hintataso kohdillaan. Seuraavan aamun lenkki viivästyi muutamalla tunnilla Afrikan sumun takia. Kovina treenimuotoina käytimme mäkijuoksua, Belfastin 400m ruohorataa ja suunnistusta (muut paitsi Läjä). Läjä tosin veteli myös maantielenkkejä kovaa. Pari kuntopiirityyppistä voimaharjoitusta viikossa ja tavanomaiset verryttelyt sekä pitkät lenkit juosten tai pyörällä lihashuoltoa unohtamatta täydentävät paletin. Vapaa-aika, jota hädin tuskin löytyi, kului leffoja katsellessa, kirjoja lukiessa, korttia ja Monopolia pelatessa. Ruokapolitiikassa noudatimme seuraavaa arjalaisen kurin mukaista linjaa: aamulla Suskin keittelemät kaurapuurot koneeseen, lounaaksi vuoropäivinä pastaa ja riisiä erilaisilla sooseilla ja illalla ulos syömään. Kantapaikkanamme toimi Duck&Trout ravintola, koska OP:lla on heidän kanssaan erillinen diili sportmealeista eli urheilijoille tarkoitetuista aterioista (=enemmän hiilihydraatteja, vähemmän proteiineja).
Suski laittaa Belfastin ruohoa rullalle
Kolmannella viikolla suuntasimme toiselle päivän mittaisista turistireissuistamme. Kohteena oli maailman kolmanneksi suurin kanjoni ja maailman suurin vihreä kanjoni Blyde River Canyon. Huikeiden maisemien ohella päivä tarjosi erilaisia luonnonmuodostumia paikallisista hiidenkirnuista useita kymmeniä metrejä korkeisiin kivipilareihin. Vierailimme myös Etelä-Afrikan kultakuumeesta alkunsa saaneessa Pilgrim’s Rest -kylässä, jonka totesimme melkoiseksi turistirysäksi.
Matthu ja ainakin puolen kilometrin jyrkänne
Saa nähdä montako sangollista vettä ehtii virrata tästä purosta ennen muin tämä mies alittaa 15min 5000metrillä
Toisen turistireissun teimme Kruger National Park:iin. Herätys 4.30 ja parin tunnin ajo ja olimme porteilla. Puisto on noin 400km pitkä ja 50-150km leveä ja eläimet ovat villejä ja vapaita. Jokaisen Krugerin kävijän tavoite on bongata BigFive eli leijona, leopardi, elefantti, buffalo ja sarvikuono. Tällä kertaa meillä kävi todella hyvä tuuri. Sää oli hieman viileä ja sateinen, jolloin eläimet liikkuvat eniten. Automatkustajillekin keli oli suotuisampi kuin 35-45 asteen helle. Vartin ajon jälkeen tien vieressä köllötteli 7 leijonaa! Joskus voi kulua tunteja eikä yhtään eläintä osu tielle. Toinen loistobongaus tapahtui pari tuntia myöhemmin kun huomasimme leopardin lepäävän ison puun oksalla. Tätä ei Dullstroomin Viimeinen Virtahepo (eli OP) meinannut kertaheitolla uskoakaan! Loppujen lopuksi Big5:sta jäi uupumaan vain sarvikuono, jota metsästimme grillipihdit kourassa viimeiset 4 tuntia.
Leopardi puun oksalla
Viimeinen viikko oli säiden puolesta kehnoin, sillä joka päivä satoi ainakin jonkin verran. Treenasimme kuitenkin suunnitelmien mukaan. Toisessa suunnistusharjoituksessa rastit olivat varmasti kohdillaan, liput nimittäin laittoi moninkertainen MM-mitalisti Carl Henrik Björseth. Huolitelluista ajotavoistamme huolimatta jouduimme leirin aikana vaihtamaan autoa kaksi kertaa. Henkilökohtaisista kalustotappioista vastasi Läjä, jolta varastettiin rahaa ja kännykkä. Myös baanakengät unohtuivat jonnekin. Tuoppi taas onnistui romuttamaan yhden vuokrafillareista lähes lunastuskuntoon. Viimeisenä iltana OP kumppaneineen järjesti suunnistajille grillijuhlat residenssillään. Pakko oli taas syödä hevosen annokset, niin hyvää lihaa ja paikallisia lisukkeita oli tarjolla. Loppuillasta katselimme leirin ajalta (ja vähän muualtakin) kertynyttä kuva- ja videosatoa.
Sadepäivän tanssin jälkilöylyt
Paluumatka oli uuvuttava ja työläs, eikä asiaa helpottanut puolentoista tunnin ylimääräinen odottelu Frankfurtissa, jossa vierähti yhteensä kuutisen tuntia. OP olisi todennut tähän: ”V**** Eurooppa!”
-Tuoppi, Suski, Matthu & Läjä-