Kevään kilpailumatkoja suunnitellessa Vårtrippeln erottui valmenusjohdon silmiin kovatasoisena ja hyvin Tiomilaan valmistavana kokonaisuutena kolmine kisoineen: perjantaiyön ”Nyköpingsnatten” yhteislähtökilpailu, lauantain ”Nyköpings orienteringen” lyhennetty pitkän matkan suunnistuskilpailu ja sunnuntain perinteikäs ”Måsenstaffetten” viesti. Kahden vuoden takaiset kokemukset olivat säätä lukuun ottamatta hyviä ja tarkoitus oli lähteä liikkeelle laajalla urheilijarintamalla, jotta valmius hyviin suunnistussuorituksiin olisi riittävän korkealla tasolla kun lumet sulavat kotimaassa. Reissun alla osallistujamäärä kutistui kuitenkin vain seitsemään urheilijaan: Sami, Tapsa, Sander, Tomas, Iida, Alena ja Piia. Saimme kuitenkin kasattua viestijoukkueet naisten sekä miesten pääsarjaan eli kyseessä oli aika lailla minimimiehitys.
Olimme majoittuneet Kolmårdenissa n. 50km päässä kilpailupaikasta pohjolan suurimman eläintarhan kupeessa. Camping alue oli jo entuudestaan tuttu ja turvallinen elinympäristö, pienille ja eläinrakkaille ihmislapsille. Natisevat sängyt ja metsäntuoksuinen haju loivat tunnelmaa päivin ja öin residentissämme, unohtamatta palaneen jauhelian antamaa lisäsäväystä aika ajoin. Chef Tapsa hoiti pääasiassa ruuanlaiton ja onnistui taikomaan pelkän pöytäsuolan voimalla maukkaita pöperöitä. Ruoka upposi sen verran hyvin suunnistajille ettei nilkat tahtoneet kestää kohonnutta elopainoa paikoin kivikkoisessa maastossa…
Nyköpingsnatten
Perjantaina Kolmårdeniin saapumisen jälkeen kävimme treenaamassa paikallisessa maastossa, joka tarjosi yllätyksiä kaikille. Ei sinänsä ettei kartta ja maasto olisi ollut OK, mutta rasteilla roikkui ruskeita kukkaruukkuja, joita oli päivänvalossa hyvin hankala havaita. Treeni oli sinänsä hyvä että se opetti kiinnittämään huomion olennaisiin kohteisiin muuten hyvin yleistetyllä kartalla. Huolenaiheita treeni puolestaan herätti hankalan maastopohjan takia; mikäli yökilpailuissa olisi yhtä nihkeä maastopohja, ei juoksulla voisi vastata jo pitkään sulissa maastoissa suunnistaneille ruotsalaisille.
Miehistö lähti metsästämään yötä vasten hyviä sijoja noin sadan hengen yhteislähtökilpailusta. Luoja oli suonut lähtöpaikat eturivistä Samille ja Tapsalle ja paineet olivat siksi kovat. Kilpailussa oli mukana muutama kova Ruotsalainen suunnistajatähti mukaan lukien Gustaf Bergman and Peter Öberg. TuMe:lla oli myöskin vahva edustus kilpailussa. Illan 8.5 km rata käytiin kolmena lenkkinä (kaksi kartanvaihtoa) ”motlig kuperande” talousmetsäalueella jota sävyttivät paikoin pienipiirteiset avokalliomäet. Lenkit suuntautuivat eri suuntiin, mutta ratametsuri oli taikonut yhden yhteisen rastin jokaiselle lenkille, jossa tapahtui lenkkien vaihto juoksijoiden kesken. Yhteiselle rastille tulosuunnat olivat niin radikaalisti toisistaan poikkeavia ettei useampi juoksija edes huomannut lenkkien yhteistä rastia. Formaatti oli sinänsä mielenkiintoinen sillä kukaan kärkipään juoksija ei selvinnyt virheittä. Vauhti oli puolestaan alusta alkaen sellaista että hatusta joutui pitämään kiinni jo paukusta lähtien. Kisan selvällä erolla voittaneen Gustaf Bergmanin selkää nähtiin kahden lenkin ajan useamman ryksän miehen toimesta, mutta kisan loppua kohti jyvät alkoivat erottumaan akanoista.
Sander teki porukan parhaan ja ehjän suorituksen mutta kuulemma kulku oli hieman nihkeää. Tasaisilla etapeille ei ollut vauhdin kanssa ongelmia, mutta ylämäissä kone alkoi piiputtaa. Tilanne muistutti etäisesti viime kevättä jolloin veri oli hieman laimeaa. Samilla puolestaan kulki yllättävän hyvin (sykkeiden keskiarvo yläkynnyksellä), mutta vauhti oli selvästi liian kovaa teknisillä alueilla päivän suunnistusvireeseen nähden; taidot eivät yksinkertaisesti riittäneet ja se näkyi virheiden määrässä. Tomas taisteli lamppuongelmien kanssa – hän ei huomannut ladata lamppua edellisen yötreenin jäljiltä ja varavalolle tuli käyttöä. Välineongelmista huolimatta Tomas suunnisti huolellisesti läpi matkan. Tapsan lamppu toimi moitteettomasta mutta mopolla moottoritiellä ei pitkälle pötkitty, eikä lommoposkillakaan tälläkään kertaa tultu.
Nyköpings orienteringen
Naiset satsasivat lauantain kilpailuun koska heillä ei ollut painoja niskassa yökilpailun jäljiltä. Myös Sander juoksi kilpailun tiukemmilla tehoilla, mutta muut pojat potivat aikamoista väsymystä ja päättivät edetä pääasiassa aerobisilla tehoalueella. Lauantain radat juostiin ehkäpä koko viikonlopun huonoimmilla maastoalueilla. Moni rastiväli oli vain pitkä siirtymä eikä vilkkaalla mielikuvituksellakaan varustettu suunnistaja niistä mielekkyyttä löytänyt.
Piia suoriutui naisten pääsarjassa hienosti radasta ilman merkittäviä virheitä ja se palkittiin 13. sijalla +5:48 Catherine Tayloria perässä. Alena 31. +12:38 ja Iida 7. + 26:41.
Sander oli H21 sarjassa 12. +5:51 kanonloppetin tehdyttä Martin Regnbornia hitaampana. Tomas hölkkäili reitin läpi rauhassa – yön kilpailu oli hänenkin osaltaan vaatinut veronsa.
Sami ja Tapsa sienestivät H21 kort sarjassa. Erikoista oli myös mm H21 kort sarja jossa oli vain 7 osallistujaa ja matka oli vain 700m lyhyempi kuin miesten pääsarjan kilpailu. Väsyneiden miesten eteneminen muistutti jääkiekon MM-kultaa voittaneen joukkueen maalivahtivalmentajan herkkää askellusta Finnairin lentokoneen portaissa.
Måsenstaffetten
Tomas avasi aamuvarhain viestin klo 09:30 kellojen käännön jäljiltä. Aikainen aamu ei miestä haitannut ja hän tuli koko radan läpi osuuden kypsästi kärkiryhmän mukana eikä sortunut virheisiin. Juoksuvauhdin osalta Tomas oli itseään paremmassa seurassa, mutta tämä näkyi ainoastaan ratojen lopussa olleessa yli kilometrin juoksupätkällä. Ero kärkeen: sijoitus 9. 50s Tullingea perässä.
Sami pääsi joukkueen vanhimpana jäsenenä mukavalle väliosuudelle ja vielä mukavasti letkan hänniltä. Lauantain nilkkakivut taittuivat onneksi vahvalla teippauksella eikä rollaattoria onneksi tarvinnut kaivaa esiin. Vire oli lauantain väsymyksen jälkeen vaihteeksi hyvää ja porukassa pysyi mukavasti. Radan ensimmäisellä kolmanneksella oli ikäviä tasaisia alueita, joilla juostessa oli hieman epävarmuutta niin juoksun kuin suunnistuksen osalta ilmassa, mutta riskejä vältellen rata sujui miltei virheettömästi. Hajonnat paljastuivat hyvin ruotsalaistyyliksi ja radalla oli vain muutama hassu hajontarasti. Sijoitus 7. +1:20 Tullingea perässä.
Sanderin suunnistus oli kulkenut hyvin läpi viikonlopun aina viestiin asti. Viestissä kuitenkin virheitä tuli runsaasti ja toisinaan niihin johtaneet syyt jäivät mysteeriksi. Keskittyminen ei ollut tällä kertaa parhaalla tasolla ja ehkäpä kulkuongelmat olivat osasyynä virheisiin. Ero kärkeen venyi aika lailla. Sijoitus: 9. +7:50 Ärla IF perässä.
Ankkuriksi viestiin valittiin jengin toiseksi vanhin paappa joka osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi, näin ryhmän toiset jäsenet saivat erinomaisen viestisuunnistus kokemuksen, ilman liiallista gäppiä kärkipään juoksijoihin. Mopon kaasutin oli valitettavasti edelleen tukkoinen ja miestä tuli ohi jatkuvalla syötöllä niin vasemmalta kuin oikealta. Tuli Denseliä, Järlaa, Lidinköötä, Raviinenin Bergmania ja Mats Helstadiuskin… Vaikka tahtoa olikin niin ei menty suon yli niin että heilahtaa mutta mieleen tuli että ”mene paappa nyt bingoon!” kehotus – siellä isolla riskillä pelaamisen tuloksena menettää vain rahaan, näissä kinkereissä sijoituksia. Lopputulos: 19. + 19:15. Turun metsänkävijät nappasivat voiton tasaisen hyvän suorittamisen ansiosta. Ärla IF:n ankkuri tarjoili voiton hopealautaselta suurien virheiden myötä.
Naisten viestin aloittajana oli Piia ja hän tuli vaihtoon +2:19 kärjen perässä. Suunnistus sujui hyvin paria pientä koukkua lukuun ottamatta, missä kärkiletka pääsi karkuun. Toiselle osuudelle lähti Alena ja hän teki yhden isomman virheen, mikä tiputti sijoitusta sijalle 21. ero kärkeen kasvoi noin 15 minuuttiin. Iidan oli tarkoitus ankkuroida joukkue maaliin, mutta naisten viesti jouduttiin jättämään kesken kiireisen aikataulun takia; naisten viestin aloitus oli ällistyttävän myöhäinen 10:45 miesten lähtöön verrattuna. Iida kävi ennen naisten viestiä juoksemassa pitkän kuntosuunnistusradan (miesten rata). Sinänsä erikoista että miesten viestin radan pystyi käydä jo juoksemassa kuntosuunnistuksessa klo 09:30…
Kaikkinensa Vårtrippeln-viikonloppu ajoi asiansa. Lähtökohdat olivat hieman hankalat sulan maan suunnistuksen puutteessa, mutta kisojen jälkeen oli olemassa jo tukku toimintamalleja takataskussa kotimaan kevätkisoja ja Tiomilaa ajatellen. Suunnistus on vaikeaa saada ajettua sisään kilpailuissa ja siksi mukana on hyvä olla muutama kevyempikin harjoitus jaksamisen ja oppimisen kannalta. Fiilikset olivat kokonaisvaltaisesti porukalla hyvät ja nautimme yhteishengestä. Kilpailuviikonloppu on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen, mutta jatkossa reissuun pitäisi saada enemmän urheilijoita.
-Sami ja kumppanit
