Training Camp 15.12.2004 – 6.1.2005, Dullstroom 2097, South Africa
Part III
29.12
Aamu ei alkanut hyvin, koska Tuopilla viiraus päässä jatkui ja jatkui… muuten fiilis oli katossa. Pitkän odottelun jälkeen vihdoinkin OP oli saanut karttoja paikalliselta suunnistusgurulta. Suuntana oli Lakenvlei, parikymmentä kilometriä Belfastiin päin. Olimme aikaisemmin jo ottaneet tuntumaa alueen polkuihin käärmelenkillä. OP lähti mukaan ratametsuriksi ja asetteli vessapaperia lipuiksi. Mukaan otimme myös ruotsalaisvahvistuksemme nauttimaan suunnistuksesta. Tuoppi päätti kivuista huolimatta myös lähteä mukaan ja ottaa rauhallisesti reenin. OP loihti maastoon perinteisen kuuden intervallin harjoituksen. Saman reenin oli viime talvena tikanneet muutkin suunnistajat. Make ja Niisku ottivat harjoituksen perinteisenä takaa-ajo harjoituksena, jäniksen vaihtuessa joka vedolla.
Valmiina harjoitukseen, meininki hyvä
Harjoitus otti oman aikansa, koska pohja ei kaikilta osin ollutkaan niin nopeaa mitä alkuun kuvittelimme. Rastipisteinä oli muutamia ei kotimaisia pisteitä mm. hautakivi ja autonromu. Nautiskelua kesti puolentoista tuntia ja äärimmäisen mukavaa vaihtelua.
Päivän reeni
Harjoituksessa Make otti myös lumet katolta tekemällä täyden ympyrän eli noin kymmenen minuutin pummin. Kompassi, joka täällä näyttäisi pohjoiseen olisi hyödyllinen. Eurooppalaiset versiot eivät oikein tulkkaa pohjoista oikein. Maaston muodot ovat aika laakeita ja polkuja riittää, joten eksyminen on mahdollista.
Iltapäivällä näytimme vahvistuksellemme paikallisia lenkkipolkuja. Hölkkä mäelle ja maisemat lämmittivät häntä suuresti. Lenkki vähän venähti, joten puoltoista tuntia vierähti huomaamatta. Ei lenkissä mitään muuta negatiivistä ollut, mutta tolkuton nälkä ja kiire pääsi yllättämään.
30.12
Kahden hivenen raskaamman ja rivakamman päivän jälkeen oli tarkoitus ottaa rauhallisemmin. Aamupäivällä vajaa tunti rauhallista ja kuudet henkselit jalkapallokentällä oli juurikin sopiva. Make näytti sähköinsinöörinsä vikaa korjaten auton pyyhkimet, jotka lopettivat yhteistoiminnan edellisenä iltana ja saman kohtalon kokeneet Tuopin kaiuttimet. Tosin sulakkeen kiinnittäminen autoon menisi todennäköisesti joka pojalta.
Iltapäivällä Make ja Niisku lähtivät todistamaan juoksu-urheilun ihanuutta Turon vetäessä 4x2km reipasta. Olihan se mukavaa, että juoksijat antoivat tasoitusta huomiseen uudenvuodenjuoksuun. Hiekkatiellä kilometripylväät antoivat ihan oikeaa tietoa vauhdeista, jota Turolla oli riittävästi suunnistajan perspektiivistä katsottuna. Toissapäiväinen kana muistutteli edelleen, joten pysähdyimme pari kertaa katselemaan maisemia. Jotain pientä siinä taisi olla..
31.12
Aamupäivällä pientä hyssyttelyä alle tunti, jotta edes jotakin toivoa olisi selvitä illan uudenvuodenjuoksusta. Tuoppikin uskaltautui mukaan viirauksesta huolimatta, joka oli jo hivenen vähenemässä. Päivä vietettiin hellettä vältellen, jotta paukkuja riittäisi.
Uudenvuodenjuoksu oli tarkoitus vetää kiihtyvällä vauhdilla viisi kilometriä Kruisfontain mäkistä hiekkatietä ja takaisin. Kokonaisnousua kympillä oli 155 metriä. Tuoppi alkoi jälleen oireilla, joten kuvaajan ja toimitsijan rooli valitettavasti kutsui. Viivalle uskaltautuivat Konstantin Kutilainen, Turo Inkiläinen ja Rykmentin sedät. Myös ruotsalaisvahvistuksemme osallistui tapahtumaan juoksemalla kuusi kilometriä pienen vedon innottamana.
Turo lähti kuin tykin suusta lähtölaukauksen kajahtaessa, joten ensimmäinen kerta kun kylmäsi. Tätäkö kiihtyvä kymppi tarkoittaa. Hiljainen sopimus oli olemassa, että ketään ei saa jättää ennen puoltamatkaa. Matkavauhti vaihteli paahtavassa helteessä 3.22- 4.10 alkupuolikkaalla, erojen johtuessa kohtuullisista korkeuseroista. Puolimatkan krouviin noustessa Makella alkoi hapanta kertyä, joten ei näyttänyt tänään olevan hänen päivänsä. Mäen päällä ympäri ja jyrkkään alamäkeen juoksijat näyttivät mikä on juoksutekniikan ja keskivartalon lihasten merkitys. Tiukkaa teki molemmilla suunnistajilla ja Make taisteli mäkeä alas hapot korvissa. Happaman poistuminen ei oikein täällä korkealla toimi. Kolmikko jatkoi matkaansa Konstantinin pitäessä tahtia, joka Niiskulla paikoitellen poltteli. Yhdeksän kilometrin kohdalla kiihtyvä vauhti tarkoitti Turon ruoskaa, joka alkoi viiltää ja muilla teki tiukkaa. Viimeinen puoli kilometriä ylämäkeen ja ensin Konstantin ja sitten Niisku saivat taipua. Maken hapot valuivat korvista koko toisen puolikkaan, joten nautinnollisesta juoksusta ei ollut tietoakaan. Tuoppi piiskasi valmentajaansa autosta, koska veto oli vielä ilmassa ja kaikki oli mahdollisista. Väliaikoja satoi kuin hiihtokilpailuissa. Reipas lenkki tosiaan, eikä kisa…
Bungalowimme ruotsalaisvahvistukset halusivat tarjota pari naksua juhlapäivän kunniaksi, mutta suurimmat ilot taisivat olla patiolla. Maku ei tosiaankaan hivellyt kenenkään makuhermoja..
Illalla ohjelmassa oli Uuden Vuoden vietto paikallisessa. Alkuun ruokailu Suomi-Ruotsi maaottelu hengessä, koska eilen oli alueelle ilmaantunut kahdeksan ruotsalaista urheilijaa lisää. Ruokailu pitkässä pöydässä ja heti sen jälkeen meno paikassa tiukkeni ja tanssi pöydällä alkoi. Ihan kuin olisin nähnyt tälläistä jossain muuallakin.. Vuoden vaihduttua ruotsalaiset poistuivat kuvioista, joten ainakin tässä lajissa tuli maaotteluvoitto kotiin.
Posket lommolla ja suu messingillä OP:lla ja rykmentillä
1.1
Iltapäivällä pitkä lenkki heitettiin Maken ja Niiskun voimin. Tuoppi käytti kaikki paukut jo alkuillasta syötyään kanaa ja sen jälkeen tyhjennettyä kaiken. Kana oli ottanut uusimman uhrinsa, mutta kahta kovemmalla voimalla, ja ruokamyrkytys oli fakta. Kuume vielä imaisi loputkin voimat, joten poikaa koeteltiin. Sedät hölkkäsivät saman 24 kilometrin lenkin kuin aikaisemmin, mutta 10 minuuttia nopeammin, joten sopeutuminen oli tosiasia.
2.1
Tuoppi jatkoi sairastamista, mutta merkkejä paremmasta oli ilmassa, kuume oli hävinnyt. Aamupäivällä lähdimme Turon kanssa ruohoradalle juoksemaan intervalleja. Harjoitukseksi muotoutui paikan päällä 6x200m/600m//1.40/2, kolmen minuutin kilometrivauhdilla. Saimme sovitettua palautukset ja vedot kohdilleen Turon kanssa, joten molemmat hyötyivät kun toimimme hänelle 600 metrin jäniksenä tonnin vetoihin. Alkuun meno oli hivenen kankeaa, mutta lopussa kiitos seisoi. Maken jalkoihin oli elastisuus jostain kaivettu harjoituksen aikana.
Illan suussa tunti hölkkää ja lähinnä mahdollisuuksia esitellen kahdelle uudelle norjalaissuunnistajalle. Nuoret pojat olivat päivän matkustaneet, joten pientä jäykkyyttä ja puuskutusta oli havaittavissa. Maken sopeutuminen syvenee ja sykkeet tippuvat jopa merenpinnan tasolle. Pitänee olla seuraavan kerran vähintään neljä viikkoa… Tuoppi jatkaa kotimiehenä, mutta edistystä oli havaittavissa ja ruoka alkoi maistua.
3.1
Päivän ohjelmassa oli jälleen suunnistusta. Aamupalan jälkeen Make suunnitteli miesten radat tehokkaalla hajonnalla; rykmentin osastolle reilu kymppi ja muille vähän vähemmän. Eilinen lenkki norjalaispoikien kanssa kertoi, että pojilla menee vielä hiukan aikaa ennen kuin tossu alkaa nousemaan vähähappisessa ilmassa… Niisku piirsi alle kakskytneljä -vuotiaiden ja naisten radat niin, että törmäyksiä matkalla saattaisi syntyä. Harjoituksen jälkeen ratamestarit saivat positiivista palautetta pätevistä hajonnoista. Itse harjoitus sujui reippaalla vauhdilla setien osalta, sen sijaan Tuoppi joutui heivaamaan harjoituksen kesken. Kropassa ei ollut vielä voimaa sairastelun jäljiltä. Norjalaisten osalta kunto arvioitiin oikein ja heitä odoteltiin pieni hetki ennen kotimatkalle lähtöä.
Iltapäivää vietettiin haikeissa merkeissä, sillä ruotsalaisystävämme lähtivät kotimatkalle. Pirteät neidot olivat saaneet huoneiston raavaat miehet käyttäytymään korrektisti. Paluun perusrutiineihin alkoi…
Tuopin kunto ei mahdollistanut harjoittelua tänäänkään iltapäivällä ja valitettavasti nyt oli todettava, että enää mahdollisuutta todelliseen harjoitteluun tämän leirin aikana ei ole. Nyt on tärkeintä saada mies kuntoon ja sitten taas lyödään menemään. Konkarit heittivät palauttavan kympin iltapäivällä Maken puhkuessa menohaluja. Elastisuus jalkoihin taisi löytyä perinteiseen malliin muutamalla kovalla puristuksella.
Iltaruokailun yhteydessä rupattelimme Mr Dullstroomin kanssa leiristämme ja mahdollisista kehittämiskohteista. Yhteen ääneen totesimme olevamme varsin tyytyväisiä leirijärjestelyihin ja OP:n tapaan hoitaa asioita. Lopuksi hieman visioimme mitä kaikkea täällä olisi mahdollista kehittää ja heitimme muutamia ideoita hautumaan pipon alle.
4.1
Leirin toinen tiukempi mäkiharjoitus oli aamupäivän ohjelmassa. Tuoppia ei tällä kertaa päästetty juoksemaan ja niinpä hän toimikin chauförinä kuljettaen juoksijoita alas mäen huipulta. Jouluaaton vastaavasta harjoituksesta 2.5 km:n mäki oli ajallisesti lyhentynyt noin 30 s vetoa kohden. Hyvästä vauhdista huolimatta Niisku päätti lyödä vielä naulaa arkkuun vetämällä neljännen vedon aivan uudelle minuuttiluvulle. On se hieno tunne kun mies ei väsy ylämäessäkään! Iltapäivällä Tuoppi intoutui hieman pyörittämään jalkaa, koska olo oli jo kohtuullisen rapsakka.
Illan ohjelmassa oli luonnollisesti päätösbanketti, joka vietettiin iloisissa merkeissä hyvän ruoan ja juoman kera. Rykmentin osaston lisäksi paikalla olivat OP:n naisystävä Annie, Turo sekä Konstantin ”jälleen hieman myöhässä” Kutilainen. Myöhemmin illalla RR:n miesten voittamaton biljardivire Dullstroomissa jatkui Niiskun toimesta.
5.1
OP oli niin innostunut suunnistustreenin järkkäämisestä, että viimeisenäkin päivänä mentiin vielä metsään. Tällä kertaa ohjelmassa pikamatka ja vanhempi osasto laukoi jäljelle jääneet happonäytteet ilmoille. Hapot pysyivät kuosissa, kuinkas muuten kun pintakaasulla tultiin. Tuopillakin alkoi jo meno maittaa siihen malliin, että vanhemmalla väellä muistui jo viime kevään 10-mila mieleen (eli ykköstä haettiin oikein urakalla).
Pakkauksen ja hyvästelyjen jälkeen alkoi odotettu jännitysnäytelmä: kuinka menopelimme, maksalaatikko, kestää Johannesburgiin asti. Jälleen etenimme pintakaasulla. Olisiko ”maksis” kestänyt loppuun saakka kovaa ajoa – kenties, vaikea sanoa!
-Tuoppi, Make ja Niisku-