Tänä vuonnakin Rajamäen Rykmentti järjesti perinteisen nuorten yhden yön telttaleirin 12-13.6. Leiri pystytettiin Keimolaan Kaiun majalle, näin päästiin aina helposti toteuttamaan nuorten treenit Keimolan metsissä. Junnuja leirillä oli koko ajan noin 10. Muutamat nuoret olivat vain ensimmäisen päivän mukana, muutamat tulivat vasta toisena päivänä mukaan. Nuorten ikähaarukka oli 10-12 vuotta. Leiriä pyöritti kolme ohjaaja ja apuna toimivat nuorten vanhemmat.
Ensimmäinen päivä alkoi iltapäivän puolella telttojen pystytyksellä. Teltat pystytettiin Kaiun majan taakse vasempaan takanurkkaan pehmeälle niitylle. Vanhemmat auttoivat leirin pystytyksessä. Sitten oli luvassa suunnistusharjoitus, jota lähdettiin tekemään lähimetsään. Hiukan vähemmän suunnistaneille junnuille oli luvassa mukava rata, joka käytti hyväksi Keimolan latupohjia. Kokeneimmille suunnistajille oli vakeampi harjoitus, joka mukaili hiljattain Keimolassa järjestätteneiden iltarastejen ratoja. Harjoituksen jälkeen Kaisla kokosi junnuille perinteisen leimaradan. Leimaradalla on sijoitettu lyhyen välimatkan etäisyydelle leimasimia, jotka suunnistajan tulee kiertää oikeassa järjestyksessä. Alussa emit nollataan ja loppuleimauksen jälkeen voi katsoa oman aikansa ja väliajat iltarastien tapaan. Nopeiten taisi leimarataa juosta Jarkko noin 40 sekunnissa. Ennen nukkumaanmenoa syötiin iltapalaa: makkaraa ja leipää.
Yö sujui hyvin, vaikka oli hieman viileää ja tuulista. Onneksi ei satanut. Aamulla erikoista oli se, ettei ollut tullut yhtään kosteutta, joten pistimme heti leirin kasaan sateen varalta. Aamupuuron jälkeen lähdimme suunnistusharjoitukseen alkulämpöjen kautta. Nuorille oli tarjolla lyhyitä alle kilometrin vetoja tai hieman vaikeampi pitkä suunnistusrata. Voin sanoa, että ei ollut ihme, että pidempi harjoitus tuotti vaikeuksia junnuille, koska siellä oli oikeasti todella vaikeita rastipisteitä. Kaikki kuitenkin suoriutuivat loppujen lopuksi hyvin radasta. Harjoituksen jälkeen oli viritetty uusi leimarata, jota junnut jaksoivat juosta kymmeniä kertoja. Herkullisten nakkisopan ja vohveleiden jälkeen Kaisla ja Riitta rupesivat valmistelemaan leirikisaa, kun nuoret puuhailivat leimaradan kanssa.
Leirikisassa nuoret oltiin jaettu tyttö-poika pareihin. Parit suorittivat majalla vauhdittoman pituuden ja tulitukun heiton. Sen jälkeen parit lähetettiin maastoon, jonne oltiin viety 11 rastia, joissa oli aina jokin tehtävä. Tämän lisäksi parit joutuivat pähkäilemään rastin paikkaa maastossa ja merkkaamaan sen karttaan. Viimeinen rasti sijaitsi Kaiun majan lentopallokentällä, jonne oli tehty leimarata. Jippona tässä olikin se, että toisen parin silmät sidottiin ja toinen joutui opastamaan sokean suunnistajan leimaradan läpi vain äänen avulla. Kaikki parit suorittivat leirikisan erittäin hyvin. Leirin lopuksi syötiin vielä välipalaa ja julkaistiin leirikisan tulokset. Kaikki joukkueet palkittiin.
Tämäkin leiri sujui erittäin hyvin. Näytti siltä, että nuorilla oli aidosti kivaa, uusia kaverisuhteita syntyi ja innostus suunnistukseen kasvoi. Muistan itsekin olleeni 10 vuotiaana näillä Rykmentin telttaleireillä, joilla käteen jäi aina uusia kavereita ja positiivinen kuva suunnistuksesta. On todella tärkeä, että näitä jaksetaan järjestää. Kiitos siis koko jutun organisoineelle Riitalle ja muille auttaneille vanhemmille. Leirillä oli muuten todella herkullista ruokaa, josta vastasi Malströmien ihanat mummot. Ensi vuonna leirille vain enemmän porukkaa, eikö niin?
Kaisla
