Slovenia 2013

Vuokatin MM-kisojen jälkeen suuri osa suunnistuskansaa jatkoi matkaansa Pohjois-Ruotsin O-ringenille, mutta me päätimme tänä kesänä lähteä auringon, uusien maastokokemuksien ja maastopyöräilyn perässä Sloveniaan. Tarkoitus oli alunperin juosta Bubo Cup- rastiviikko, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tulehdus Marjon jalassa esti kuitenkin suunnistamisen vielä tuolloin, ja peruimme osallistumiset. Matkamme loppupuolelle osui kuitenkin vielä toinen, Slovenian ehkä tunnetumpi rastiviikko OOCup, ja pyysimme mahdollisuutta osallistua tälle viikolle. Usein Sloveniassa kisajärjestäjät ovat hyvinkin joustavia ja viime hetken muutokset onnistuvat, mutta tällä kertaa rastiviikon kilpasarjoihin ei päässyt enää mukaan. Onneksi Sloveniassakin kuitenkin oli tarjolla kuntosarjoja, ja oman rastiviikon suunnistaminen openissa oli mahdollista.

Marjon valitsema open1- sarja vastasi taitotasoltaan järjestäjien infon mukaan miesten 35-sarjaa, ja matkat olivat suunnilleen samat myös naisten pääsarjan kanssa. Samuli juoksi open1- ja open2- sarjoissa. Openiin pystyi ilmottautumaan etukäteen tai joka päivä erikseen kisakeskuksessa. Etuna tässä oli se, ettei lähtöajoista tarvinnut stressata, sen kun vain lähti metsään silloin kuin itse halusi.

Slovenia toki tarjoaa paljon muutakin kuin suunnistusta; treenikiellon aikana ehti hyvin tutustua kauniiseen pääkaupunkiin Ljubljanaan, käydä ihastelemassa upeita tippukiviluolia, kuljeskella rikkaissa merenrantakaupungeissa ja pelätä Planican lentomäen hyppytornissa. Sloveniassa on myös mahtavan paljon vaellusreittejä vuoristossa, monet vaativat kyllä voimakasta korkeanpaikansietokykyä (tai vaihtoehtoisesti allekirjoittaneiden kauniimmalla osapuolella vain sattuu olemaan huono kyseinen ominaisuus. Rapukävely vuorilta alas on joka tapauksessa hyvää voimatreeniä). Lisäksi ilmat suosivat usein heinäkuussa; aurinko paistoi lähes koko 2 viikkoa, ja ylempänä vuorilla lämpötila oli inhimillisesti alle +30, vaikka laaksoissa päästiin jo +35 asteeseenkin.

Jalan paraneminen mahdollisti muutaman pidemmän lenkin Bohinj- järveä ympäröiville vuorille, ja maastopyöräilijällekin kertyi mukavasti nousumetrejä. Voiman hankkimisen jälkeen olikin hyvä siirtyä jo ajatustasolla suunnistamaan, ja treffit lääkärin kanssa Soriska Planinan aurinkoisessa kisakeskuksessa saivat hymyilemään: starttilupa tuli! OOCupin ensimmäinen osakilpailu tarjosi tiukkaa keskimatkasäksätystä pienipiirteisessä karstimaastossa. Toinen ja kolmas osakilpailu suunnistettiin eri kilpailukeskuksesta ja maastokin oli hieman erilaista; suuria suppia ja vähemmän yksityiskohtia. Neljänteen ja viidenteen osakilpailuun palattiin taas alkuperäiseen kilpailukeskukseen. Neljäs päivä oli viikon rankin ja ratkaisevin monissa sarjoissa; nousuprosentit lähentelivät parhaimmillaan täyttä kymppiä ja maastopohjan muhkuraisuus ei päästänyt ketään helpolla. Viimeiseksi päiväksi järjestäjät olivat varanneet kilpailijoille yllätyksen: ylös lähtöön pääsi laskettelukeskuksen tuolihissillä, ja mahtavat maisemat ylhäällä saattoivat sekoittaa monen pään jo ennen viimeistä mielenkiintoista suunnistusta. Radat olivat lyhyet, vain 2-3 kilometrin luokkaa, ja kartan mittakaava 1:7500. Ylhäältä tultiin jyrkkää rinnettä alas tiukkaakin tiukemmalle karstialueelle, joka oli täynnä suppia, kiviä, neniä, notkoja ja jyrkänteitä. Hieno lopetus hienoille kisoille! Meille osui viikolle hyviä ja vähän huonompiakin suorituksia. Marjo onnistui voittamaan open1- sarjan lopulta reilun tunnin marginaalilla, ja Samuli saavutti osakilpailuvoiton open2- sarjassa.

Loppukevennyksenä mainittakoon, että lapsille (ja miksei vähän varttuneemmillekin) löytyi mukavaa tekemistä kisapaikoilta. Esimerkiksi labyrinttisuunnistus keräsi paljon osallistujia joka päivä, ja huhujen mukaan tuore sprintin maailmanmestarikin nähtiin edellisenä vuonna useasti hiomassa nopeita käännöksiä ja viilaamassa leimauksista sekunteja pois.

– Marjo & Samuli

www.oocup.com
Kisakarttoja

Bookmark the permalink.

Comments are closed.