- Syntynyt Kotkassa 16.4.1989
- Opiskelee kolmatta vuotta bioinformaatioteknologiaa Aalto-yliopistossa Espoossa
- Suunnistuksen lisäksi harrastaa leivontaa ja työntekoa Stockan urheiluosastolla
Kauden 2011 alusta RR-naisten rivit vahvistuvat ainakin yhdellä kovalla nimellä, kun aikaisemmin VeVe:ä edustanut Marjo Liikanen pukee kevään ensimmäisissä kisoissa päälleen keltamustat värit. Päätimme RR-Marttojen toimesta valottaa ulkomaailmalle, millainen vahvistus tämä Kymenlaakson suunnistushirmu on.
Kuluvana talvena Marjo on leireillyt Hannan ja Saaran kanssa jo lähes kaksi kuukautta Uudessa-Seelannissa ja Marjo kuvaakin reissua yhdeksi parhaista kokemuksistaan. ”Ollaan oltu tyttöjen kanssa jo melkein kaheksan viikkoa 24/7 yhdessä ja ollaan edelleen kavereita, jopa parempia kuin ennen reissua!”.
Marjon ura suunnistajana alkoi Suistokymin kuntsareilta, kun sattuman kautta tuttavat ottivat 13-vuotiaan tytön mukaansa. Syksyllä Marjo juoksi rasteja vielä opastuksen kera, mutta keväällä liput löytyivät jo yksinkin. Ensimmäiset kisat olivat Kainuun rastiviikolla 14B-sarjassa, mutta vain muutaman vuoden suunnistuksen jälkeen ekoista SM:istä alkoi ropista mitaleja. Tässä vaiheessa suunnistus alkoi muodostua elämäntavaksi ja luottamus omaan tekemiseen syntyä. Marjo halusi pärjätä, suunnistaa aina paremmin ja paremmin ja päästä uusiin kisoihin ja uusiin maastoihin. Kipinä suunnistukseen oli syttynyt, eikä sitä niin vain enää sammutettu.
Marjo kuvaa itseään suunnistajaksi, joka osaa yhdistää suunnistustaidon ja fysiikan ehjäksi kokonaisuudeksi. Vahvimpana ominaisuutenaan Marjo kuitenkin pitää sisukkuutta ja periksiantamattomuuttaan. ”Jos haluan jotain, teen kaikkeni sen eteen ja siksi olen varmasti saavuttanut niin paljon.” Suunnistuksen huippuhetkiä ovat ne, kun suunnistus vain sujuu ja rastit löytyvät kuin itsestään. Ne voi haistaa. Parhaiksi hetkikseen Marjo nimeää PM-katsastukset keväällä 2007, kun hän voitti sekä keskarin että pitkän matkan. ”Se ei tuntunut edes pahalta ja oli mahtavaa tajuta olevansa niin hyvä.” Toinen huippuhetki osui SM-keskimatkaan 2009, kun Marjo voitti kultaa vaikean vuoden jälkeen kauden parhaalla suorituksella.
Tulevaisuudessa Marjo haluaa suunnistaa niin kauan kun hän nauttii siitä, ilman aikarajoitteita. Suuret suunnistusunelmat ovat edelleen kaiken taustalla, mutta on nautittava siitä mitä tekee. Marjolla on tavoitteita myös muulle elämälle: ihana perhe ja työpaikka, jonne on mukava herätä joka aamu. Tulevalle kaudelle Marjo asettaa varovaisia tavoitteita syksyn SM-kisoihin, joissa muille näytetään närhen munat. Hän haluaa kokea pitkästä aikaa terveen ja ehjän kauden. Henkilökohtaisten kisojen lisäksi viestit, 10mila ja Venlat, sytyttävät kotkalaisen, varsinkin kun Venlat juostaan kotikentällä. ”Sieltä tullaan kärjessä vaihtoon.”
Rykmenttiin tuloaan Marjo kuvaa pitkän ja ongelmarikkaan pohdinnan tulokseksi. Opiskelujen myötä elämä on siirtynyt pääkaupunkiseudulle ja Marjo odottaa Rykmentiltä hyviä yhteisiä treenejä läpi vuoden. Tiedusteltaessa mitä annettavaa Marjolla on Rykmentille, hän lupaa edustaa keltamustia niin kuin oikea bumble bee ikään: aina valmiina hyökkäämään!
Pikakysymykset:
1. Parhaat saavutuksesi?
SM-kisat: 2006 yö 1. 2007 pitkämatka 1. 2009 keskimatka 1. + 5xhopea, 4xpronssi
PM-kisat: 2007 keskimatka 5. 2009 pitkämatka 6.
Nuorten MM: 2007 viesti 4. 2009 pitkämatka 16.
2. Lempimatka?
Pitkääkin pidempi pitkämatka. Suunnistuksen nautintoa mahdollisimman kauan.
3. Lempimaastotyyppi?
Työnaisen maasto. Sellaista löytyy Saimaan ympäriltä, avokalliota, mäkeä ja rytöä niiden välissä.
4. Lempiosuus Venloissa?
Pidempi väliosuus. Ei aloituksen häsläystä eikä ankkurin loppukiriä tälle dieselille, vain oma työ.
5. Lempitreeni?
Pitkä TV-kova. ”Se vaan tuntuu niin hemmetin hyvältä juosta kovaa ja kauan! ☺”
6. RR-Marttojen pakollinen kysymys: lempikakkureseptisi?
Banoffee
Pohja: 250 g digestive-, kaura- tai muita vastaavia keksejä + 100 g voita tai margariinia
Täyte:
- 1 tlk (397 g) sokeroitua maitotiivistettä eli kondensoitua maitoa
- 3 banaania
- 2 rkl sitruunamehua
- 2 dl vaahtoutuvaa kermaa
- 1–2 rkl sokeria
- (ripaus pikakahvijauhetta)
Päälle: kaakao- tai pikakahvijauhetta tai banaaniviipaleita
Irrota maitotölkistä etiketti. Laita koko avaamaton tölkki kattilaan kiehuvaan veteen, niin että tölkki on veden peitossa. Keitä miedolla lämmöllä noin 3 tuntia. Lisää kattilaan vettä keittämisen aikana.
Murenna sillä välin keksit hienoksi ja sulata rasva. Sekoita ainekset yhteen. Laita irtopohjavuoan (halkaisija noin 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Painele keksiseos tiukasti vuoan pohjalle ja hieman myös reunoille. (Digestivekekseistä tulee helposti mureneva pohja, kaurakekseistä kovempi.) Anna kovettua hyvin jääkaapissa.
Kun maitotölkkiä on keitetty noin 3 tuntia, ota se pois kattilasta ja anna hieman jäähtyä. Avaa tölkki: maito on kiehunut toffeeksi. Sekoita toffee ja kaada kovettuneen pohjan päälle. Laita vuoka takaisin jääkaappiin, jotta kinuski hieman tanakoituu.
Vaahdota kerma, mausta sokerilla ja halutessasi pikakahvijauheella. Kuori ja viipaloi banaanit. Valuta banaanipalojen päälle vähän sitruunamehua, jotta palat eivät tummu.
Irrota pohja varovasti veitsen avulla vuoasta. Lado banaaniviipaleet kinuskin päälle. (Säästä halutessasi viipaleita kakun koristeeksikin.) Lusikoi banaanien päälle kermavaahto.
Koristele torttu esimerkiksi muutamalla banaaniviipaleella. Banoffeen koristeluun kuuluu perinteisesti kaakao- tai pikakahvijauhe. Sihtaa jauhetta kakun pintaan vasta juuri ennen tarjoilua.
7. Täydellinen lauantai ilta?
Iltalenkki + sauna + hieronta + hyvää ruokaa (unohtamatta jälkkäriä!) + punaviiniä + hyvää seuraa. Tällä reseptillä olen onnellinen
8. Motto?
Never never never give up!
–Winston Churchill
