15.08.2011

Slovakian kesäleiri 24.7-3.8.2011

Rajamäen Rykmentin kesäleiri suuntautui tällä kertaa Slovakiaan, tulevien nuorten MM-kisojen maisemiin. Luvassa oli paitsi monta tiukkaa treeniä JWOC-mallikartoilla myös nelipäiväinen Slovak Karst Cup: kolme pitkää (toisille pidempiä kuin toisille) matkaa ja sprintti. Leirillä mukana olivat: Miika S, Miika K, Akseli, Otso, Remi, Sirkku, Sanna ja Niisku, joka kaiken valmentamisen ja järjestelyjen lomassa kesti kunniakkaasti myös nuorison musiikkimakua ja (erityisesti alokas Seppälän) oikkuja.

Innokas kahdeksikko kohtasi ensimmäiset koettelemuksensa jo Unkarin puolella, Budapestin lentokentällä, kun meille luvattua vuokra-autoa ei kuulunut. "Just five minutes" sai aivan uuden merkityksen, kun vielä tuntienkin päästä löysimme itsemme terminaalin kovia penkkejä kuluttamasta - onneksi edes netti toimi moitteettomasti. Viimeisetkin pilvilinnan rippeet kuitenkin murenivat, kun uuden karheaksi luvattu Renault osoittautui vain karheaksi ja sadekin alkoi juuri sopivasti ennen kuin ehdimme ahtautua ajokkiimme. Edes vuokrafirman huikean antelias muovikassillinen limua ja naposteltavaa ei saanut ankeaa mielialaa kohotettua. Lopulta selvisimme Slovakian rajan yli ja mäkkärin kautta Roznavassa sijaitsevaan vanhaan, ilmeisesti kuitenkin edelleen toiminnassa olevaan sisäoppilaitokseen, iltalenkille ja nukkumaan.



Ensimmäisten kolmen leiripäivän aikana pääsimme tutustumaan paitsi hyväpohjaiseen, nopeakulkuiseen kansallispuistoalueeseen, myös slovakialaisiin piikkipuskiin ja pieneliöihin. Pieniltä eksymisiltäkään ja vähän suuremmilta erimielisyyksiltä kartoittajan kanssa ei voitu välttyä. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta leirin keskellä kisattu Slovak Karst Cup sujui vaihtelevalla menestyksellä. Parhaasta sijoituksesta vastasi erittäin kovakuntoinen valmennusgurumme Niisku olemalla neljäs. Myös Sanna suoriutui naisten pääsarjan radoista ollen myös neljäs (tosin viimeinen hyväksytty, mutta suunnistuksessa ideanahan on löytää ne rastit). Miika S oli suurista vastoinkäymisistä ja kolhuista huolimatta hienosti kuudes M-21E sarjassa ansaiten "special material price":n, joka ei odotuksista huolimatta ollutkaan ruohonleikkuri. Muutkin saivat lopputuloksen: Sirkku 15, Miika K. 9, Akseli 18, Otso 24. ja Remi 12.

Tutustuimme myös mainioihin Rasti-Hyryn seikkailijoihin Petteriin ja Juhaan, jotka olivat saapuneet kisoihin junalla ja ties millä kulkuneuvoilla. Ainakin Niisku sai hetken nauttia hieman aikuisemmasta seurasta. Neljän kisapäivän jälkeen kevyt karttavaellus oli maanantaina täysin paikallaan ja odotukset seuraavan päivän Kosiceen suuntautuvaa retkeä kohtaan korkealla. Luvassa olikin mallia tulevan JWOC:n keskimatkasta ja viestistä leirin ehdottomasti parhaissa maastoissa. Viimeisenä treenipäivänä saimme nauttia myös auringosta, joka paistoikin sitten aivan urakalla (totta kai heti kun me olimme lähdössä).
Keskiviikkoaamuna suunnattiinkin takaisin kohti Budapestiä ja kotia.

Vaikka Slovakian maastot jaa sää eivät koko aikaa niin herkkua olleetkaan, jäi leiristä hyvä fiilis ja hienoja kokemuksia. Useimpien harjoituksien maastoa voisi kuvailla aika suurpiirteiseksi supikoksi, jossa edetessä katseet täytyi suunnata mahdollisimman kauas ja kompassin aktiivinen käyttö oli välttämätöntä. Joissain maastoista pieni kivikko haittasi juoksua ja hidasti vauhtiakin selvästi. Kasvillisuuden kuvauksessa oli selkeää epäjohdonmukaisuutta: osa tiheiköistä oli lähes läpipääsemättömiä, kun taas osa ei poikennut lainkaan valkoisella kuvatuista alueista. Huonoimmiksi osoittautuivat aukeiksi kuvatut alueet. Olivathan ne varmasti varsin avoimia siinä muutaman metrin korkeudella maanpinnasta, niiden piikkipuskien yläpuolella.



Tiukan kisailun lomassa ehdimme harrastamaan hieman kulttuuriakin tutustumalla ensimmäisen etapin kartalta löytyneeseen luolaan (osa porukasta tosin kävi vahingossa vilkaisemassa kyseistä nähtävyyttä jo kesken kilpailun). Lähistöllä olevaa linnaa jouduimme aukioloaikojen takia katselemaan vain ulkoa, mutta ainakin Remi ja Otso saivat mitattua paremmuutensa ylämäkijuoksun lisäksi myös painissa. Tulos 1-1. Suomalainen takavyö ja mattoonpano tasoitti tilanteen. Tutustuimme myös Roznavan ruokapaikkoihin, joista vain muutama jäi käymättä. Ruoka oli hyvää ja suht halpaa, ja se kaivattu nettikin löytyi ainakin yhdestä ravintolasta. Tämä sai hymyn nousemaan Sannan huulille aivan yhtä tehokkaasti kuin Otson kajareista silloin tällöin soitettu AC/DC sai Niiskun hammassäryn katoamaan.