17.08.2010

Rykmentti 11:sta U10milan H18 viestissä ja 15:sta D18 viestissä

Tämän vuoden Undomens Tiomila eli ungi kisattiin noin neljän tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta etelään 6.-7.8. Kilpailukeskuksena toimi eräänlainen maaseutuoppilaitos, jonka sisätiloista pääsivät nauttimaan kuitenkin lähinnä järjestäjät. Kisaajat majoittuivat tuttuun tapaan ruotsalaisissa sotilasteltoissa. Erityisesti kilpailukeskuksen palvelutarjonnasta pisti silmään mahdollisuus kokeilla taitojaan sumopainissa, Singstarissa, Quitarherossa tai Catching featuresissa. Tarjolla oli myös elokuvia ja lautapelejä.

Viestissä Rykmentin nuorten joukkue sijoittui huiman nousun jälkeen sijalle yksitoista, kymmenen joukkuetta pääsi palkintojenjakoon. Tavoitteiden ollessa erittäin korkealla sijoitus oli aikamoinen pettymys, mutta jokainen joukkuelaisista tiesi sisimmässään ketkä olivat kisan henkisiä voittajia. Monella joukkueella olisi ensimmäisen osuuden jälkeen samassa tilanteessa innostus varmasti lopahtanut. Kisan voitti suomalainen yhdistelmä Turun suunnistajat - Paimion rasti loppukirillä.



Viesti pamahti käyntiin kello 2.30 ja märkään metsään ryntäsi noin 70 valopäistä suunnistajaa, muun muassa Rykmentin aloittaja Jesse Laukkarinen. Alkumatka sujui ongelmitta Jessen viedessä viestiä vuorovedolla MSparma- Lynx joukkueen aloittajan Martti Siikaluoman kanssa. Sitten eräällä tasaisella, vaikealla ja epäselvällä alueella Jesse luotti Siikaluomaan ”viisi sekuntia” ja tuloksena oli mammuttimainen 20 minuutin kämmi. Loppumatka meni vielä sekoillessa ja pitkän odotuksen jälkeen Jesse ilmestyi loppusuoralle tuimana ja ilmeisen tyytymättömänä suoritukseensa. ”Meni ihan päin persettä”, kuului väsyneen yömiehen suusta ennen kuin hän vetäytyi telttaan miettimään elämäänsä.

Seuraavaksi metsään koikkelehti Aapo Aaltio, jolla oli kieltämättä toivoton urakka edessä: 30 minuuttia kärjestä ja ei ketään jolta saada vetoapua. Aapo suunnisti kuitenkin ylhäisessä yksinäisyydessään mallikkaasti, tosin lopussa hänkin onnistui sähläämään kuuden minuutin arvoisesti. Varma nousu kohti kärkeä oli kuitenkin alkanut.



Päivän jo sarastaessa kolmas yömies Otso Seppälä sai kartan ja suuntasi hämärään metsään. Radan helppous yllätti paljon kokeneen rykmenttiläisen ja virhettä tuli tasaiseen tahtiin joka rastille. Jalat ja pää meinasivat hajota kivisessä maastossa. Neljäntenä metsään päässyt Akseli Leino onnistui myös suorituksessaan kohtuullisesti. Tässä vaiheessa sijoitus oli jo 43:s.



5:llä pitkällä 7,5km osuudella Kymin suunnistajista hankittu Miika Laine teki erittäin varmaa työtä ja juoksi kärkeä kiinni yhdessä myöskin noususuhdannetta elävän MSParma-Lynx joukkueen A-P Leskisen kanssa. Menoa ei haitannut edes niskaan pistänyt ampiainen.

Ryysisputkelle ryntäsivät kyseisen osuuden konkari Samuli Säijälä ja noviisi Tomi Minkkinen. Sählynpeluu ja ylityötunnit näkyivät Samulin juoksussa ja vastoin ennakkoluuloja Tomi kuittasi hänet lopussa.

Seurasi kaksi lyhyttä osuutta, joiden aikana Rykmentin sijoitus parani reilun puolen tunnin aikana jopa 10 sijaa. Ensin Miika Koskinen hilpaisi metsässä ja sen jälkeen belgialaisvahvistuksemme Toon Melis teki oikean jymy-yllätyksen ollen osuutensa ensimmäinen. Ennen kisaa hän oli ollut niin jännittynyt että katkaisi epähuomiossa rykmentin lipun.

Alkoi huima loppukiri. Ensin Kuopion suunnistajien lisämies Aleksi Tuovinen teki mainion suorituksen ja pöytä oli katettu ankkuri Miika Suomiselle. Aluksi suunnistajalupaus kiskoi ruotsalaisista koostuneen letkan kiinni, pehmitti sitä pari väliä ja näytti lopuksi mistä kana pissii ja ilmestyi loppusuoralle iloisen virneen ja liukkaan kulun siivittämänä.



Loppujen lopuksi sijoitus oli siis 11:sta, mutta parempaan olisimme pystyneet koska vain. Joukkue nimittäin hävisi kärkeen vain 25 minuuttia, kun ero ensimmäisen osuuden jälkeen oli vajaa 30 minuuttia. Olisi ollut myös mahdollista tehdä valitus sääntöjen vastaisista edellä olleista joukkueista mutta me nurmijärveläiset emme siihen tänä vuonna sortuneet. Ehkä se suurin voitto tälle joukkiolle on vasta tulossa.





Rinnan HD18-viestin loppuosan kanssa starttasi myös rykmentin OMA tyttöjoukkue kokoonpanolla Marika Suominen, Sirkku Minkkinen, Annabella + Mirabella Tolonen, Sanna Minkkinen ja Ilona Lehtinen. 75 muun aloittajan kanssa sumuista aamua valloittamaan lähtenyt Marika teki lopun pienestä virheestä ja metsän ruuhkan aiheuttamasta harmistuksesta huolimatta varman ja hyvän suorituksen. Rykmentti vaihtoikin sijalla 23, hieman reilut kaksi minuuttia kärjen jälkeen.

Toiselle osuudelle lähtenyt Sirkku ei kuitenkaan saanut sopivaa tuntumaa ruotsalaiseen maastoon: ”Kun oiskin tullut yks iso pummi, mutta kun se oli sellasta kunnon haahuilua alusta loppuun.” Vaihtoon selvittiin kuitenkin hyväksytysti sijalla 41, vaikkakin tappiominuutteja tuli runsaasti.

Pettymyksestä huolimatta hanskoja ei lyöty tiskiin, vaan helpolle parallel-osuudelle Rykmentti lähti kahden tytön voimalla ajamaan kärkeä kiinni. Anna ja Mira suoriutuivatkin yhdessä aina viimeiselle rastille asti. Vaihtoon sijalla 36 ja aikaerokin johtaneeseen Pihkaniskojen ja TVV:n yhdistelmäjoukkueeseen kaventui. Myös tyttöjen joukkueen nousu oli alkanut. Annalle oli luvassa vielä vauhdikas loppuverkka, kun hän suoraan maalista säntäsi noutamaan teltoilta astmalääkettä siskolleen.

Neljännelle osuudelle lähti viimeistä kertaa mukana oleva Sanna, joka selvitti luvattoman helpon ratansa ongelmitta. Pientä paniikin poikasta aiheuttivat vain poikienkin viestissä kiusanneet ampiaisten pistot. Vaihtosijoituskin oli nousujohteisesti 28, vaikka ero johtavaan joukkueeseen kasvoi hieman.

Joukkueen ankkurina Ilona teki jo kesän aikana tutuksi tulleen, loistavan suorituksen juosten osuutensa kuudenneksi nopeimman ajan ja tuoden Rykmentin 15:sta maaliin. Eroa voittaneeseen Stora Tuna OK:n ykkösjoukkueeseen jäi 18:42. Poikien tapaan parempaankin olisimme pystyneet, mutta näin kävi tällä kertaa. Syksyn viestejä, ensivuotta ja uutta ungia (jonne tosin kummallakaan allekirjoittaneista ei ole asiaa kuin korkeintaan huoltopuolella) odotellessa.

Otso & Sanna

Sanottakoon nyt vielä että Rykmentti loisti vielä paluumatkalla noudattaen pilkuntarkkaan yhteisesti sovittuja, ankaria pelisääntöjä. Toivottavasti esimerkilliset suorituksemme herättävät kunnioitusta niin suunnistuspiireissä kuin laivayhtiöissä.