murut euroopassa
etusivu :: jutut :: murut euroopassa
Murut Euroopan turneella
16.7-9.8.2004
Kova iskuryhmä: murut; Veera, Matleena, Susanna ja Sara lähtivät
valloittamaan Eurooppaa Ojapalojen Volcks Wagenilla (rek.nro. LYL-604) eli LYLlillä.
Matkasuunnitelmana oli suunnistaa ensin O-ringen ja sieltä ajaa Tanskan, Saksan läpi Itävaltaan
ja Italiaan.
Perjantaina 16.7. kauan suunnittelema matkamme oli viimein toteutumassa.
Jo Turun satamassa tuli hieman mutkia matkaan, sillä matkatoimisto oli buukannut meille matkan
Tukholmasta Turkuun, mutta tottahan toki murut pääsevät ”suhteilla” laivaan.
Sveitsiläissuunnistajiin törmäsimme jo laivaterminaalissa.
Ajomatka Tukholmasta O-ringenkeskukseen Göteborgiin sujui nopeasti
viidessä tunnissa, ja jo heti matkan tässä vaiheessa oli munkki matkassa ja löysimme suoraan
C-torille ilman pummia – toisin kuin monet muut. Ensimmäinen yö sujui mukavasti samassa
luokkahuoneessa kymmenen ruotsalaismiehen kanssa. Vasta seuraavana päivänä pääsimme majoitukseen
”omien poikien” (Tuoppi, Make ja Joona) kanssa.
Ennen prologia juoksimme pienen verkkalenkin. Suski löysi parempaa
lenkkiseuraa, mutta Matulle, Saralle ja Veeralle riitti seuraksi riikinkukot, pingviinit,
peurat ja hirvet – eksyimme lenkillä eläintarhaan. Illalla oli vuorossa prologin seuraaminen.
Göteborgin keskustassa käydyssä sprinttikilpailussa Rykmentti oli hyvin edustettuna Tuopin toimesta.
Itse pääsimme kilpailemaan maanantaina. Viikko alkoi sateisesti, mutta muuten
kelit suosivat… ehdimme yhtenä päivänä polttaa ihommekin auringossa, koska muruthan eivät
aurinkorasvaa käytä varsinkaan ekalla auringonottokerralla.
Loppuviikosta oli havaittavissa kisaväsymystä, mutta suunnistukselliset
maastot innostivat tsemppaamaan. Koko viikon säästyimme onneksi pitkiltä kävelymatkoilta
parkkialueelta kisakeskukseen, sillä tottahan näinkin tärkeillä henkilöillä on VIP-parkkiliput.
Lopulliset sijoitukset O-ringenin kokonaistuloksissa olivat: Veera 32., Suski 14., Matleena 39.
Ja Sara 68. Edessä oli kuitenkin vielä viikon kohokohta, kauan odotettu kuudes etappi. Siitäkin
selvittiin kunnialla, ja puoleenpäivään mennessä porukka oli taas koossa.
Suihkun raikastamina käänsimme LYLlin nokan kohti Malmötä, josta
suuntasimme Tanskan halki Saksan autobaanoille. Paikoin LYLli innostui huimaan vauhtiin
kolmella motarin kaistalla (jopa 160 km/h).
Ensimmäisen kerran tällä reissulla telttakepit nousivat Lyypekin seudulla
Buchholzin naturcampingissä. Seuraava päivä oli taas yhtä autossa istumista, tällä kertaa
telttakepit nousivat täyteen buukatun campiksen terassille Erlangenissa.
Vihdoin maisemat vaihtuivat vuoristoisiksi, ja saavuimme Saksassa nautitun
MCDonalds-lounaan jälkeen Tirolin seudulle Öztaliin Itävaltaan. Tiistaina pääsimme varsinaisesti
vaelluksen makuun. Genimap-lippis kävi 2700 metrissä kurkkaamassa jäätiköitä. Myös vastoinkäymisiä
koettiin. Seuraavan päivän viiden tunnin vaelluksella yrittäessämme 3450 metrin korkeuteen
Kreuzpizenin huipulle jouduimme kääntymään takaisin 3200 metrin korkeudessa reitin käydessä
liian lumiseksi meidän lenkkareillemme. (Jyrkkähän se ei ollut.)
Herkkyyttä kadottamatta lähdimme seuraavana päivänä suunnistamaan Seefeldiin
Italia-Itävalta-rastiviikon kartalle, ja loppu päivän vietimme mitenpä muutenkaan, kuin
shoppaillen Innsbruckissa. Loppuviikko Itävallassa sujui maastopyöräillen ja vaellellen. Sara
joutui flunssan nujertamana tyytymään pari päivää alppiarskan ottoon ja Veerakin joutui
akillesjännevaivojen takia liittymään seuraan.
Sunnuntaina 1.8. Itävalta vaihtui Italian kuumuuteen. Alppien ylitys oli
LYLlille rankkaa, mutta alamäkiin tultiin taas. Italiassa Mc Donaldsin löytäminen oli kiven takana,
mutta Trentosta sekin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Gardajärven auringosta löytyi meille sopiva
campis, jossa viihtyivät me ja muut hollantilaiset. Viinimuseot ja Veronan kaupat ja Julian
parvekkeet nähtyään murut tulivat siihen tulokseen, että on syytä jättää helteinen Italia taakse.
Suunnistustreenin ja Trentossa nautittujen burgereiden jälkeen suunnattiin
takaisin Itävaltaan vaeltamaan. Vaellusurakka oli hyvä päättää kuvankauniiseen panoramavaellukseen.
Campingelämään kyllästyneinä päätimme jouduttaa aikataulua ja posotimme
suoraa kyytiä Pohjois-Saksaan Leipzigin korkeudelle pieneen historialliseen kaupunkiin
Qedlingburgiin suunnistusystävän luokse, viettääksemme siellä seuraavat kolme yötä. Tuntui
hyvältä päästä sisämajoitukseen; meillä oli oma matkaopas-ratamestari, kokki ja siivooja.
Saimme nautiskella Saksan parhaista suunnistusmaastoista ja pääsimme sprinttailemaan
kaupunginpuistoon. Vastapalveluksena loistavasta ylöspidosta valmistimme isännällemme suomalaista
kotiruokaa: makaronilaatikkoa ja porkkanaraastetta, sekä jälkiruoaksi kaasuhellalla trangian
pannulla paistettuja ”räiskäleitä” jätskin ja mansikkahillon kera.
Sunnuntaina oli lähdön hetki käsillä, ja käänsimme LYLin nokan kohti
Rostockia, josta laiva lähti (Tallinnan kautta kohti) kotisatamaa. VIP-henkilöt matkustavat
tietenkin seaside-hytissä. Laivalla otimme lunkisti syöden ja nukkuen.
Siitäkin huolimatta, että monet epäilivät jo ennen matkaan lähtöä matkan onnistumista, saavuimme kotisatamaan ehjin nahoin ja ehjin konepellein ;).
Näin meitä lähtiessä mukavasti matkaan evästettiin: ”Miettikää nyt kannattaako lähteä.” ”Ettekö te voisi mennä junalla?” ”Ottakaa nyt joku mies matkaan!” ”Nostan hattua, jos selviätte hengissä.”
Kaikesta huolimatta murut ylittivät kaikki odotukset ja viettivät mahtavan loman.
Mutta mitä murut oppivat reissusta?
1. Ensikerralla otetaan mukaan ilmapatjanpumppu – kukaan ei jaksa puhaltaa ilmapatjaa joka ilta.
2. Muodostetaan yhteinen rahakassa, johon jokainen pistää saman summan, kukaan ei jaksa reilua kolmea viikkoa sumplia kuittien ja pikkurahojen kanssa.
3. Tenoilia ostetaan monta pulloa jo kotimaasta, koska muuten jäädään ilman trangia-puuroa.
4. Italiassa täytyy valita tarkkaan campis: Ei campistä, jossa on hyvät äänentoistolaitteet ja uima-altaassa sata turistia.
Entäs mitä matkasta jäi käteen?
Katsastettiin: 6 camping-aluetta, erilaisia maastoja neljästä eri maasta (Ruotsi, Saksa, Itävalta, Italia)
Syötiin: 4x pizzaa (paitsi Suski 5x), 3x burgereita ja paaljon jätskiä
Saatiin: paljon ajokokemusta, rusketusraidat, paljon Saksalaisia ystäviä, kiinteytyneet pakarat x4, tiimipaidat (united colors of beneton Innsbruck), sekä 3x yskä.
Kuultiin: Paljon hyvää musiikkia ;) (Dragostea din tei, R.A.K.A.S yms.)
Kaikin puolin hieno reissu! Niin kuin passintarkastaja Helsingin satamassa sanoi ” Teil on ollu hyvä reissu, ei miehiä matkassa!”
-Murut-
P.S. Lopuksi vielä kiitoksen sananen! Kiitos Annelille ja Ilkalle, että saatiin auto lainaan ja neuvoja matkan varrella. Kiitos Maken Corsan, että saatiin heittää ylimääräiset kamat ringenin jälkeen sinne. Kiitos Riikalle Trangian lainasta (ens vuonna uus yritys). Ja kiitos vielä Saksan isännälle!
etusivu :: jutut :: murut euroopassa
Copyright © 2000-2004 Rajamäen Rykmentti