hämeenlinnan puolimaraton
etusivu :: jutut :: hämeenlinnan puolimaraton
Kesäpäivä Hämeessä 19.7.2003
Piinaa koko rahan edestä...
Kyllähän se vedonlyönti saa tekemään kaikkea epänormaalia. Lähteä nyt
näillä keleillä (19.7) puolimaratonille.. Ari otti haasteen vastaan ja
sit mennään.
Viikolla kun lämpöä tuntu riittävän kävi välillä jo mielessä reissun
skippaaminen, mut ei kai se lämpö luita riko. Perjantaina Hämeenlinnaan
toteamaan et maalla on vielä kuumempi kuin rannikolla. Ei pilven pilveä
ja yli kolmekymmentä lämpöä, aika karua. Pieni viilentävä merituulikin
oli poissa ja ilma seiso. Pieni verkkalenkki ja olin valmis.. jatkamaan
tankkausta. Katselin reittiä ja arvelin juottopisteiden riittävän, äiti
kyllä tarjosi mahdollisuutta omaan juottopisteeseen. No varmaan
järjestäjät tietävät paljonko niitä tarvitaan??
Kisa-aamuna normaalit puristelut ruokapöydässä ja sen jälkeen yksiössä. Vatsa ainakin kertoi et normaalista kisasta ei ole kyse. Sää ei pettänyt
lomalaista tänäkään aamuna, lämpöä riittää. Perjantaina jo ihmettelin
lähtöaikaa 15.00, eikö tuota valoisaa riittäisi täysmatkalaisille vähän
pidenpäänkin. Soitin 13.30 Arille ettei pyyhe ollut lentänyt kehään,
mutta Luumäen Poika olikin jo kisapaikalla. Hermostunutko?? Tuntia ennen
vyöryin kisapaikalle, tuntui aika nesteelle. Numero ja puun alle
levyttämään, näytti olevan aika suosittu ohjelmanumero. Muutama
pioneeri(Kaisa+Lila) verrytteli, mut suurin osa otti rauhassa tilanteen.
Totesin itselleni et noiden on pakko olla kympille menossa. Hermo pettää
itsellänikin ja lähden vähän liikkeelle. Saadaan ainakin puristettua
loputkin tavarat ulos.
Paukusta liikkeelle! Katselen porukkaa jos vaikka tuntisin jonkun ja
saisi vähän kyytiä. Nopea vilkaisu lähtölistaan ei ollut tuonut mitään
ajatuksia. Varmaan pitäisi käydä useimmin näissä karkeloissa. Ari
tietysti on tekijämies kovalla ennakkotuloksellaan. Lähdetään rennon
reippaasti tai lähdin mitä itse olin ajatellut. 1.10 alkuinen aika pyöri
mielessä viikolla ja pitäähän sitä kokeilla rajoja. Juoksu lähtee
helposti kulkemaan ja neljän hengen porukka irtoaa aika nopeasti,
varmaan jossain kahden kilometrin kohdalla. Suuta ei kuiva(vielä) ja
katselen kilometriaikoja.. 3.15-3.20, ei muuta kuin tätä eteenpäin.
Nelosen kohdalla juoma-asema tuottaa tuskaa, näähän ottaa vauhdista ja
vielä juovat. Pitäisikö vähä harjoitella. Koordinaatio riittää
toistaiseksi ja saan juomaa riittävästi. Kuulutus kertoo vitosen
kohdalla nimet: Vaittinen,Keski-Ojala,minä. Davidov on jäänyt muutamia
kymmeniä metrejä. No Davidov on pakko pitää ainakin takana. Siinä
vaiheessa kylmää ensimmäisen kerran, tuliko sittenkin valittua seura
huonosti? Vauhti on reipasta 5km/16.25. Missä Ari??
Vitosen jälkeen Vaittinen alkaa antamaan siimaa meille, alkaa molemmilla olla vaikeuksia seurata. Keski-Ojala kiroilee ja röyhtäilee, ei tainnut
juoma sopia. Vanajaveden rantateillä pölyn keskellä alkaa suuta kuivaa
ja mieli jo odottaa seuraa juoma-asemaa. Kasin kohdalla Keski-Ojala saa
vatsan toimimaan ja jättää minut. Vaittinen on vielä hyvin pysynyt
liipaisimella, vain 20 metriä. Tahti säilyy hyvänä, hivenen tosin
huolestuttaa sykkeet. Ne ovat melkein tapissa... Kympin lätkä näkyy ja
väliaika on hyvä 33.20. Laskeskelen ajankuluksi(kun tässä lajissa ei ole
muita haasteita) loppuaikaa ja totean olevani tahdissa. Nyt vaan pitää
säilyttää tahti.
Käännös kohti kylää ja hitto... vastatuuli. Mistä se tänkin nyt kehitti. Tuuli ei viilennä yhtään, mutta haluaa vastustaa menoa. Suora tuntuu
loputtomalta ja odotan juottolaa kuin kuuta nousevaa. Kaksi selkää
näkyy, ei muuta kuin pidä niistä kiinni. 13km juomaa ja sientä päälle,
jotta matka jatkuu. Kilometri aseman jälkeen olisin taas valmis juomaan,
alkaako nyt tummuminen. Keskustaan tulo ja hurraavat terassit parantavat
menoa selkeesti. Jotain ajateltavaa on pakko saada. 15km/51.23 Ai ai
tahti on pudonnut. Nyt ruvetaan taisteleen kilometri kerralla ja
ajattelen vielä on ennätys haarukassa. Tietysti veto panee tossua toisen
eteen, kohta Ari tulee jos alan tummua.
Kilometrit tuntuu nyt pitkiltä, varsinkin kun toista kertaa mennään
samaa reittiä. Ei ole enää mitään uutta näköpiirissä. 17km kohdalla
käsiä puuduttaa ja posket ovat tunnottomat, ei hyvä. Kellotan eron
edellä meneviin alle minuutti, taistele! Nestettä nyt ja sassin tänne,
muuten ei hyvä heilu. Tuntuu ettei juottola lähesty ollenkaan. Voimaa
tulee kannustuksesta, joten keskityn tahdin säilymiseen. 18km kohdalla
saa juomaa, mutta meinasi usko loppua. Otan pari sientä käteen, menee
ainakin kilometri hyvin. Huomaan ettei koordinaatio ole enää
täydellinen, pientä sivuaskelta jopa jazztyttöä Linnapuistossa
havaittavissa. Yritän sanoa itselleni et kohta tuska loppuu, mutta
mitään havaittavaa vaikutusta sillä ei ole. 20km/1.09.51 Kello on käynyt
liikaa.. no ennätys vielä tulee kun vain tikkaat viimeisen kilometrin.
Vilkuilen taakse ettei Arin valkopaita tule, se tästä vielä puuttuisi.
Ehkä 200 metriä kykenen juoksemaan riittävän lujaa, sitten on vaikeeta pysyä pystyssä. Katson taakse, minä en näe ketään, mutta se ei takaa
etteikö siellä joku voisi olla. Minun pitäisi tuntea kaupunki, että
paljonko on jäljellä. Jokaisessa kadunkulmassa toivon et tää loppuisi,
ja taas petyn. Olo on sekava, kaksi askelta eteen yksi sivulle tuntuu
olevan kilometrin motto. Stadikka näkyy.. yes mä selviän. Kellosta en
saa selvää, joten yritetään vaan. Kolaan stadikalle tullessa melkein
aidan ja viitoituksen nurnin. Mitenkä he ovat noin huonosti ne
laittaneet vai onko pientä sivumyötäistä. 200m tartania ja maali, luojan
kiitos! Muistikuvat ovat pikkusen hatarat, mutta horjun maalin jälkeen
eteenpäin ja maahan makaamaan. Silmät vetää hedelmäpeliä(ei kolmea
vesimelonia), mutta pystyn ensiavun tytöille sanomaan ei hätiä.
Vanhemmat ja Harjamäen Jussi kantavat nestettä vartin minulle, tuntuu et
ei omat jalat ois kantanu. Olo on aika epätodellinen, mut kiitollinen
että se loppui. Lila ja Kaisa tulee paikalle, miten ne voi olla noin
hyväkuntoisia?? Mää lopetan! Lopulta minullekin selviää tyttöjen
juosseen kympin. Maassa maatessa tulee Arikin mieleen, missä mies? Kyllä
hän jossain luuraa ajattelin. Kun tietoisuus palaa harmittelee että
ennätys kesti. Laitan puolen minuutin tappion kelin piikkiin.
Vaittiselle tulee tappiota viimeisellä neljällä kilometrillä kaksi
minuuttia. Taisi ISO noutaja tulla.. Ari ontuu paikalle sekavan
näköisenä ja kertoo keskeyttäneensä 12 kilometrin kohdalla. MEGANOUTAJA!
Toimiston iso nippu keskeyttäneistä kertoo karua kieltä...
Ylös päästyäni alkaa elämä voittaa, pientä kävelyä ja kykenee syömään ja juomaan. Pari tuntia kisan jälkeen syön ruokaa hyvällä halulla. Eihän
täs koville vetänytkään...
Kyllähän keli oli yksi kovimmista mitä on tullut kohdattua. Asfaltti
kerää kiitettävästi lämpöä, metsässä kaikki on toisin...
Näköjään pystyy juoksemaan tunnin viisi lyöntiä alle maksimisykkeen,
siihen voi olla tyytyväinen. Ensi kerralla pitää pikkasen ottaa malttia
mukaan, mutta pohjalaiset ovat aika jääräpäitä. Nyt myöntää alkuvauhdin
keliin nähden liian kovaksi, mutta olihan se kiva kokeilla ja huomata
että pystyy. Näin metsienmiehelle asfaltti on lihastasolla aika kovaa
hommaa. Tai pitää harjotella enemmän sitä.
Summa summarum: Välillä pitää käydä rajalla tai jopa sen toisella
puolella että saa itsestään kaiken irti. Nyt asia jo naurattaa ja vielä
kun/jos tästä palautuu...
-Niisku-
etusivu :: jutut :: hämeenlinnan puolimaraton
Copyright © 2000-2003 Rajamäen Rykmentti