lindingöloppet
etusivu :: jutut :: lindingöloppet
Lindingöloppet 2003
Niisku, Ari ja Make
Jo kesällä virinnyt haasteiden sarja
sai jatkoa syksyisellä reippailulla Ruotsinmaalla. Mukaan saatiin
houkuteltua myös Make keskikesän helteillä,joten kilpailu koveni. Ecross
tosin selvittiin ilman vetoja,mutta nyt oli aika taas hakea jännitystä elämään.
Yhteisymmärryksen löytyminen tasoituksen määrästä oli tosin kiven alla, koska
vedätys ylös -ja alaspäin oli aika raskasta.Arin kanssa päädyttiin kuuteen
tasoitusminuuttiin,joka tuntui aika suurelta(ainakin nyt ajatellen). Maken näytöt
ecrossissa olivat alavireiset,joten kumpikaan meistä ei uskaltanut lyödä vetoa.Olisi
vissiin kannattanut.. Vedonlyömisen jälkeen oli havaittavissa selvää kilpavarustelua
Arin suunnalla, kun uutta kilpakenkää ja jopa sukkaa alkoi ilmestymään. Rahathan löytyivät
helposti sponsorikassasta, luonnollisesti!
Matkanjohtajan tehtävät ottanut Ari hoiti
loistavasti laivaliput jo hyvissä ajoin ettei jäätäisi rannalle ruikuttamaan.
Tosin samalla rahalla olisi varmaan päässyt halpislennolla edestakaisin ja loppurahalla
olisi voinut ajaa mittariautolla Tukholmassa.Tosin silloin olisi jäänyt antoisa
paluumatka Itämeren alloilla väliin.Menomatka olikin lähinnä ajan tappamista ennenkuin
uni kutsui.Suurimmaksi haasteeksi osoittautuikin sopivan ruoan löytäminen.Lopuksi tyydyimme
tuliseen pataan,jonka polte ei meinannut Makelta loppua millään,vai johtuiko se kenties
tulleesta tekstiviestistä?Totuus ei meille selvinnyt... Merenkäyntikin yltyi ulapalla kovaksi,
joten nukkuminenkin oli hankalaa.Puhumattakaan yläkansilla liikkumisesta,joka näytti olevan
kaikilla matkustajilla vaikeaa.Aamu onneksi valkeni tasaisempana, mutta sateisempana. No happea riitti...
Aamutoimien jälkeen jatkettiin hytissä pötköttelyä,koska sateinen keli
ei houkutellut lähtemään kilpailupaikalle. Kaksi ja puoli tuntia ennen starttia päätimme siirtyä
ulos laivasta,koska eihän sitä koskaan tiedä,mitä näissä massatapahtumissa voi sattua. Putkessa
kävellessä Make mietti ääneen olisiko kannattanut ottaa sateenvarjo hytistä mukaan.Ja vot,samalla
kun astuimme terminaalista ulos sade alkoi eikä loppua näkynyt.Tossua toisen eteen,eihän meitä nyt
sokerista oltu tehty.Ropstenin metroasemalta oli järjestetty kuljetus kisapaikalle,joten tämähän
näytti toimivan hyvin.Bussit täyttyivät nopsaan,näytti olevan pari muutakin menossa.Alku toimikin
loistavasti,mutta Lidingönsaarella oli edessä liikennekaaos.Kaikki tiet ja risteykset olivat normaalissa
käytössä,joten jokaisessa risteyksessä oli liikennekaaos.Kuuma,kostea ja hikinen tunnelma nousi jo
otsallekin,ja ihmiset alkoivat tuskastumaan järjestelyihin.Vihdoin ja viimein perillä,joten ei kun
vapauttavaan sateeseen...
Massan mukana vyöryimme numerolappujen hakuun.Kävi jo mielessä,että odottaisiko samanlainen kaaos kuin äsken.Kyllähän kymmenelletuhannelle ihmiselle karsinat olivat aika pieniä,mutta homma toimi kiitettävästi.Arit ja minut tosin ohjattiin eteenpäin,ja ihmettelimme mitä nyt.Olimme kyllä oikeassa karsinassa,mutta "elitlöparet" ohjattiin eteenpäin ja oma tiski odotti meitä.Ei täällä kova taso näköjään ole,kun kuntoilijatkin pääsivät huippujen tiskille.Jatkuva sade pikkusen latisti suuren urheilujuhlan tuntua.Hakeuduimme hetkeksi sisätiloihin,mutta sen oli keksinyt pari muutakin,joten ahtaus ajoi taas ulos.Onneksi oli jo aika vaihtaa kisavarusteet päälle,viedä laukku säilytykseen ja lähteä verryttelemään.Matkaa lähtöpaikalle oli parisen kilometriä,joten mukavaa verryttelyä ennen kisaa.Ruuhkasta johtuen kiire meinasi yllättää,mutta kerkesimme viittä minuuttia ennen starttia paikalle.Viimeiset pakolliset puristukset ja olimme valmiita leikkiin.
Lähtöviivalla näkyi monenlaista tossunkuluttajaa,suunnistajasta aina hivenen vikkelemmän värisiin ihmisiin.Lähtölaukaus ammuttiin Tiomilan tyyliin eli täysin yllättäen tai sitten emme ymmärtäneet mitään kuulutuksesta.En näe Aria ja Makea,mutta eiköhän he ole mukana.Itse yritän ottaa alun rauhallisesti,ja Make tulee rinnalle pian lähdön jälkeen.Hänen piti lähteä "tavallisten hölkkääjien" viivalta hivenen meidän takaa.Tuliko sittenkin aloitettua liian hiljaa?Ensimmäinen kilometri on pitkä,mutta neljä minuuttia - oho.Jatkan Maken kanssa rintarinnan ensimmäisen vitosen,samalla yrittäen tasoitella vauhtia.Make kertoilee että helppoa on,joka huolestuttaa minua,koska oma eteneminen tuntuu raskaalta.Ei sentään Aria näy,sehän tästä vielä puuttuisi.Veto takoo päässä vauhtia,mutta jalat eivät halua reagoida siihen.Ari juoksentelee viisasti muutaman kymmentä metriä meidän takana.Taitaa odottaa iskupaikkaa?Eka vitonen kumpuilevaa hiekkatietä Markoparilla 18.53 eli hivenen liian hiljaa.Arin väliajoista ei valitettavasti ole mitään tieyoa.Emitistä ei löydy ollenkaan väliaikoja Arin osalta,missähän mies on pari tuntia vaeltanut??Järjestäjä halusi tarjota "elitlöpareille" tämän palvelun,johon Ari luotti sataprosenttisesti,eikä ottanut itse väliaikoja.
Matka jatkuu miellyttävän kumpuilevana hetken matkaa ennenkuin laskeuduimme alas merenrantaan.Tasaisempi osuus kutosesta kymppiin sujui hyvin yleisön hurratessa koko rantatien ajan.Kuitenkin joutui itseään pakottamaan pitämään tahtia yllä.Tämä ei voi olla hyvä merkki.Juoksimme Maken kanssa suomalaisporukassa alusta aina kymppiin saakka.Olihan se mukava kuunnella ja jossain välissä sanoakin pari sanaa äidinkielellä.Kympin kohdalla selkeä nousu,joka yritettiin juosta passailen.Kympin kohta lähestyi,mutta kello kertoi lukemia suuria.Samaa tahtia tai karvan alle kuin ensimmäinen vitonen.Arista ei meillä ollut havaintoa,mutta oli jo melkein hajulla.Kuulema tutut selät helpottivat etenemistä.Ari leikkasi kympin kohdan ajassa 37.50 kolmetoista sekunttia meidän jäljessä.
Väliajan jälkeen juomaa suuhun,johon tällä kertaa oli hyvin aikaa.Ei tunnu kiire vaivaavan.Seuraava vitonen oli kisan helpoin,lähes tasaista hiekkapururataa.Lisäsin hivenen vauhtia juomarastin jälkeen,koska tasanen osuus oli helppoa juosta rennosti.Väki vähenee,kun vauhti paranee toimi jälleen.12 kilsan kohdalla äskeisestä porukasta ei ole jäljellä kuin yksi ruotsinpoika.Minnehän Make hävisi,olisi nyt sanonut jotain.Vauhdin paranemisesta kertoivat putoavat kilometriajat,vielähän tässä toive eli hyvästä tuloksesta ja tietysti vedon voittamisesta.13 kilsan kohdalla Ari käytti radan leveyden hyväksi ja pyyhälsi hetkessä Makesta ohi.Itsearvioituna Make pysyi mukana noin nanosekunnin,totuus tosin jäi arvoitukseksi.Varmasti koomista Arista oli ohittaa Make,joka viiletti kädet pystyssä.Ei olla vielä maalissa!Juomarasti oli koitumassa Maken kohtaloksi.Pripps oli laittanut Maken herkän vatsan käynnille ja pistos iski.Tuuletus taisi vaan olla hapenottoa tosissaan.Samalla alkoi vettä sataa ihan kunnolla,joten taisi Maken fiilikset olla aika alhaalla.Vitonen kulki 18.35 ja puolimatkan aika oli 56.12.Make sivutti paikan 38 sekunttia perässä,Arin kulkiessa todennäköisesti meidän välissä.Laskeskelin loppuaikaa,1.54 näyttäisi olevan vielä haarukassa.Juoksu vielä eteni ainakin tasasella ja sykkeet pysyivät alhalla,joten toivoa oli.
Puolimatkan jälkeen seuraava kilometri vielä lasketeltiin,mutta sitten rynkytys alkoi..ylös-alas pientä nyppylää,joka pikkuhiljaa alkoi syödä miestä.Voimia antava Kenian pojan ohitus 18 kilsan kohdalla tuntui hyvältä.Jollakin meni vielä huonommin.Ruotsinpojan kanssa matka joutui hyvin,porukkaa tuli selkä edellä vastaan.Sittenkin rauhallinen aloitus oli kannattanut,tosin viimeinen ja muistaakseni raskain kymppi vielä odotti.Makella tuska lisääntyi kilometri kilometriltä,röyhtäily lisääntyi ja vatsa hölskyi.Mies sitkisteli eteenpäin sisulla ja totesi haaveiden kaatuvan hyvästä ajasta.Vähän ennen kahtakymppiä Make teki Konoset ja kaaressa lensi metsän puolella.Määrä ja laatu oli kuulemma pienempi,mutta todennäköisesti tuli tarpeeseen.Kahteenkymppiin lasketeltiin jyrkkää mäkeä alas puu-ukkona,nyt ei tunnu hyvältä.Ajattelin sitä olevan liikkeellä ja yritin juosta rennosti.Kahdenkympin kohdalla takareittä kiristi ja tämä oikeastaan tästä vielä puuttui.Vitonen 19.28 ja 20 kilometriä 1.15.40,Ari lasketteli paikalle 50 sekunttia perässä ja Kononen(Make) oli 1.40 perässä.
Kisakeskuksessa vierailu 20,5 kilsan kohdalla pakotti juoksemaan eteenpäin tai ainakin yrittämään.Yleisö kannusti ja fiilis nousi tilapäisesti.Joku katsojista jopa tunnisti meidät ja huuteli nimellä vauhtia.Make keräsi sympatiaa yleisöltä siirtymällä takaisin juoksuun,fanit kiljuivat ja riehaantuivat suorituksesta.Aika hyvin ajoitettu.Juomaa naamaan ja ensimmäinen kunnon mäki odotti edessä.Pikkuhiljaa hiipien ylös,jotta ei kramppi vielä iskisi.Mäen päällä ruotsinpoika jätti minut oman onneni nojaan,nyt alkoi taistelu.Juoksu meni hiipimiseksi ja alamäet olivat tuskaa.Ei ainuttakaan kunnon askelta alaspäin.Arin muistikuvat alkoivat hämärtyä ja pohkeita kiristi.Tämä tieto olisi kyllä lämmittänyt minua.Seisoskelu ja venyttely oli palauttanut Makenkin elävien kirjoihin.Porukkaa ei enää lappaa ohi vaan suunta oli muuttunut.Make laskeskeli loppuaikaa ja totesi kiiruun tulevan kahteen tuntiin.No pakko oli yrittää,sillä rajan alitus on miehelle.. totinen paikka.Juoksun legendaarisin mäki Abborebacken alkoi ja askel hiipui entisestään.Porukkaa lappaa ohi ja tunne oli epämielyttävä.Vitonen kulki 20.32 25 kilsaa 1.36.12,Make saapui runsaat neljä minuuttia myöhemmin paikalle paremmissa voimissa.Haaveet kahden tunnin alituksesta elivät Maken mielessä.Arin ajoista ei ole tietoa,luonnollisesti.
Viimeinen vitonen jatkui tuskaisissa merkeissä.Vetureita meni ohi,mutta ei kyennyt kuin vilkuttamaan.Kävelevät Kenian miehet olivat parasta balsamia juuri nyt.Oli tainnut alkuvauhti olla pikkusen liian kovaa.Ari taisteli myöskin kramppeja vastaan.Olisihan se ollut kohtuutonta tuupertua nyt tantereeseen.Alamäet sattuivat ja ylämäet väsyttivät,mutta tasaisella jalat tekivätkin iloisen poikkeuksen.. sattui ja väsytti.Kolme kilsaa maaliin ja vilkaisin taakse.Parivaljakosta ei havaintoa,joten siitä hivenen voimaa sain.Vetoa en kyennyt edes ajattelemaan,läpipääsy lähinnä takoi päässä.Viimeinen nousu kaksi kilsaa ennen maalia,ja vielä jaksoin punnertaa mäen päälle
.Tasainen alkoi ja hiivittelin jalkaa eteen.28,5 ja jalka kramppasi alamäessä.Suustani pääsi melkein Tommi Mäkismäinen sadatus ja seisoin radan vieressä venyttäen jalkaa.Uudestaan liikkeelle ja taas kohta radan sivuun.Pääsin 29 kilsan paremmalle puolelle,mutta vielä jalka halusi vastustaa menoa.Eikun radan sivuun.Ari luuli näkevänsä näyn ja hieroi silmiään,mutta kyllä sitä siellä seisoskeltiin.Kannustin Aria hänen ohittaessaan ja totesin tilanteen toivottomaksi.Ari sai uutta voimaa ja rullasi eteenpäin kuin rusakko.Tahto näytti hänellä olevan kuin suomalaisilla Talvisodassa.Pääsin taas liikkeelle,mutta liian myöhään.Arin selkä näkyi edessäni,mutta en edes uskaltanut yrittää kiriä.Make jatkoi samaan aikaan taisteluaan kelloa vastaan ja kyllähän se edellä näkyvä Malinkin vauhtia lisäsi.Make yritti imeä itseään peesiin,mutta matka tuntui loppuvan kesken.Malin kehitteli hyvää kiriä,jolloin tehtävä aina vaan vaikeutui.Mennyt elämä vilisi Maken silmissä ja hamekankaan kuva piirtyi verkkokalvoihin.Tämäkin vielä piti kokea.Malin kuitenkin pysyi edellä hyvästä taistelusta huolimatta.Vapauttava maaliviiva tuli vihdoin ja viimein... taistelu oli ohi.Olo oli jokseenkin tuskainen,kun käveltiin kohti huoltoa.Onneksi muutkin näyttivät voipuneilta,joten siitä pystyi voimaa ammentamaan kävelyyn.
Makea vielä odottaen
Jotta päivä oli Makelle täydellinen,ruotsalainen järjestelyorganisaatio
epäonnistui vaatteiden kuljetuksessa.Varustepussi ei kulkeutunut maaliin,joten päällysvaatteita
ei hänelle ollut.Positiivistä oli,että sade oli väistynyt ja aurinko paistoi.Maaliin tulosta
Makella oli alle kaksi tuntia laivan lähtöön,joten kiirus olisi ollut löytää vaatteet.Make ystävällisesti auttoi järjestäjiä tavaroiden lajittelussa,jotta löytyisi omatkin.Järjestäjät kuitenkin tällä kertaa sanoivat viimeisen sanan ja se oli ei vaatteille.No jollakin länsinaapurissa on nykyään siistit keltamustat löfflerit,puhumattakaan Asikkalan Jukolan lippiksestä.Pettyneenä onnuimme kohti satamaa,jospa elämä hymyilisi edes siellä.Laivalla maksimoimme palautumisen saunomalla ja syömällä hyvin.Arilla tosin otti reissu tiukille,koska saunominen vaihtui viime metreillä lepäilyyn yksiössämme.Pieni lepo teki hänelle hyvää,koska voittaja jaksoi hymyillä koko loppumatkan.
Summa summarum:Välillä tulee lunta tupaan molemmista ovista,mutta ei parane jäädä tuleen makaamaan.Ensi vuonna uudestaan,ilman tasoituksia..
Onnittelut Arille hyvästä juoksusta!
-Niisku-
etusivu :: jutut :: lindingöloppet
Copyright © 2000-2003 Rajamäen Rykmentti