Jukola 2003
etusivu :: jutut :: jukola 2003
RR-tiimin tunnelmia Venlojen ja Jukolan viestistä 2003
Tarinan on laatinut A.Francke sekä RR-tiimin naiset ja miehet
Naiset ensin vaikka heikoille jäille
Paukusta liikkeelle. Viileä kesäsade kasteli aloitusosuuden Venlat sopivasti kymmenisen minuuttia ennen starttia ja todennäköisesti jäähdytti liian kuumana käyviä tunteita... Liekö ollut keväisen sprinttitreenailun vai TV-kameroiden läsnäolon ansiota, että ykkösen aloittajan alkukiihdytys pellolla sujui odotettua paremmin, ja sijoitus K:lla taisi olla kymmenennen kieppeillä. "Aloitti kovempaa kuin sovittiin", oli johtoportaaseen kuuluvan Jannen kommentti seurateltalla.
Aloitusosuus sujui kaksijakoisissa fiiliksissä. Ykkösessä Astra teki muutamasta pikkupummista ja TV-rastin jälkeisestä pistoksesta huolimatta hyvän juoksun, ja ehti jopa tehdä älykkäitä (?) huomioita maastossa. Yleensä loppupään osuuksia juossut urheilija (!) joutui nimittäin itsekseen toteamaan, että aloitusosuutta kun mennään, niin todennäköisesti maastossa ristiin kulkeva letka ei olekaan edellistä osuutta... Kisaa edeltänyt jännitys oli tipotiessään viimeistään siinä vaiheessa, kun maaliviitoituksen alkupäässä Tellervo huusi sijoituksen olevan parinkymmenen luokkaa. Lopussa ei harmittavasti riittänyt paukkuja vastata Silja "superjunnu" Tarvosen loppukiriin, mutta vaihtosija oli kuitenkin asiallinen 22. Kakkosessa Mepellä ei ollut paras päivänsä. Alun muutaman pienemmän pummin jälkeen tuli liian kiire, ja sen seurauksena loppuradasta kaksi isompaa virhettä. Meppe ei ollut suoritukseensa ollenkaan tyytyväinen. Normaalijuoksulla vaihtosijan olisi pitänyt olla sadan paremmalla puolella, nyt seuraavien osuuksien juoksijat pääsivät kohentelemaan asemia tavoitteeseen eli 50 joukkoon pääsemiseksi sijalta 232. Kolmosjoukkueen aloittajana juossut Maija pöllytti loppusuoraa vain puolisen minuuttia Mepen jälkeen.
Valmentajansa jälkeen kakkososuudelle lähtenyt Venla-ykkösen debytantti Suski ei pahemmin hätkähtänyt, vaikka lähtöpaikka oli erilainen, kuin mihin tyttö aiemmin oli tottunut. Alkumatka TV-rastille asti taittui osuuskärki Bodil Holmströmin (OK 77) seurassa, eikä vauhti ollut kuulemma ollenkaan liian lujaa tälle nuorten MM-katsastuksissa aiemmin viikolla osaamistaan esitelleelle neitokaiselle. Lopun hajontarasti kuitenkin aiheutti sen verran ongelmia, että vielä ei Susannaa ihan kärkisijoilla vaihdossa nähty. Virheestään kiukustuneena Suski kuitenkin lupasi, että "ens vuonna piikissä"! Tätä jäämme siis odottelemaan. Karaokestara päästi Tiinan kolmannelle osuudelle sijalla 13, nelisen minuuttia Bodilin jälkeen. Kakkos- ja kolmosjoukkueissa muut 18-sarjan huipputyttömme Matleena ja Emma aloittivat todelliset nousutalkoot ja ohituskaistaa kiitäen, poninhäntä ja letti liehuen (toim.huom. pääasia, että tukka heiluu!), nostivat kumpikin joukkuettaan toistasataa sijaa. Asennetta!
Venlaosuuteensa torstaista saakka Savonlinnassa keskittynyt tekniikan ihmelapsi Tiina sai perhosia vatsaansa hyvin menneen aloitusosuuden jälkeen. Fiilis metsään lähtiessä oli hyvä, ja alkumatka taittui Vroni König-Salmen seurassa. Suurempia virheitä ei Tiinan suoritukseen mahtunut, mutta yleisörastilta lähtiessään hän ei halunnut juosta rinnettä yleisön vieressä ihailevien katseiden ja armottoman kannustuksen saattelemana, vaan päätti varmuuden vuoksi porhaltaa suopusikon kautta kohti toiseksi viimeistä. Hyvän juoksun jälkeen vaihtosija kovassa seurassa edelleen nousujohteinen 11. Kakkosessa Lila jatkoi nousua kohti tavoitesijaa, vaikkei suoritukseensa täysin tyytyväinen ollutkaan. Sijoitus nousi reilut kolmekymmentä pykälää (74.), mikä oli vähintäänkin odotettua maratoonariltamme, joka on erityisen hyvä ruuhkaosuuksilla. Kolmosjoukkueessa Venlojen viestin ensikertalainen, 15-vuotias Saara, suoriutui vaativasta radasta lupauksia antavasti ja ilman suurempia virheitä.
Ankkuriosuuden tunnelmia ja dramatiikkaa
Kun Venloissa lähtee ankkuriosuudelle kymppisakin tuntumassa, voi olla varma, että "huonoja" ankkureita ei maastossa samaan aikaan ole. Ankkurien taisto on tulista ja kovaa, mutta Kaisa hoiteli oman osuutensa kunniakkaasti. Kaisa kuvaili osuuttaan edeltäviä tunnelmiaan seuraavasti: "Aamusta alkaen jännä olo. Kun Astra varoitettiin ekalla väliaikarastilla 20 joukossa, en enää pystynyt olemaan paikallani teltassa, vähän väliä oli sinkoiltava screenille. Alkuverkkaa tuli siis tehtyä 1,5 tuntia... Eikä jännitys ainakaan helpottanut, kun kuulin Suskin ja Tiinan juoksevan hyvin. Tuntui, että jalat ei kantaneet. Mutta tätähän olin halunnutkin. Hyvissä asemissa metsään. Tosin oma kunto ja rankka maasto hiukan huolestuttivat. Onneksi sadepilvet väistyivät!"
Kaisa joutui maastossa harmikseen toteamaan, ettei fysiikka ihan riittänyt kaikista kovimpien takaa tulleiden vauhtiin. Maajoukkuenaisten tehdessä virheitä ja Kaisan suunnistaessa hallitun varmasti, eivät naiset kuitenkaan helpolla edelle päässeet. Pieni hymy käväisi huulilla siinä vaiheessa, kun Gunilla Svärd ennen pellon ylitystä levitteli karttaansa ja toisen kerran siinä vaiheessa, kun loppulenkin käännösrastilla jo kertaalleen juoksemalla karanneet Bäckström (Linné), Dahlsted (Leksand) ja Svärd (Thor) leimasivat samaan aikaan. Yleisörastilla, saatuaan Heikiltä tiedon - 14., aloitti Kaisa päättäväisen taistelun plakettisijan puolesta. Seuraavalla välillä oikealta paineli raketti ohi: kukapa muu kuin Hanne Staff. Loppuviitoituksella helpotus oli suuri, kun kannustavat huudot ja kenttäkuulutus vahvistivat, että viimeinen plakettisija oli hanskassa. Vaikka Kaisa sai maastossa kovaa kyytiä, lähti hän vain hetken happea haukottuaan kunnon huippu-urheilijan lailla loppuverryttelemään...
Plakettisija on plakettisija, eikä ihan jokavuotista herkkua, joten sitä osaa kyllä arvostaa. Palkintojen jaossa nähtiinkin tyytyväisiä RR-venloja. Eniten palkintosijasta taisi ansaitusti nauttia ja riemuita joukkueen kuopus, jolle se oli ensimmäinen (muttei viimeinen) laatuaan.
Kakkosen ankkuroinnista voisi tähän liittää pitkän tarinan, mutta yritetään lyhyemmin... Jumppakärpäsenä joukkuetovereitaan edellisiltana viihdyttänyt Heli koki yllättävän tuntemuksen verrytellessään - kulku oli kuin vanhoina hyvinä aikoina. Niinpä hän ampaisi maastoon kuin tykin suusta, huippujuniori Pinjan vanavedessä. Epäonneksi tuntemus oli vain harhaa, ja vauhti tasaantui sopivasti ykkösen jälkeen sellaiseksi kuin YLI kolmekymppisellä kuuluukin ts. klenkkausta alamäkeen, puuskutusta ylämäkeen. Näin ollen Pinja hävisi suhteellisen pian horisonttiin. Alkumatkasta suunnistuskaan ei ollut hirvittävän sujuvaa, mutta yleisörastin jälkeen, todennäköisesti armottoman kannustuksen ansiosta, rastit suorastaan tipahtivat syliin. Juuri kun Heli toiseksi viimeisen rastin jälkeen kehitteli hillitöntä loppukiriä ja voipunein jaloin loikkasi asfalttitielle, astui kohtalo peliin. Penkkaa alas ja Dx. nilkka vääntyi ekstensioon paukahtaen, jolloin tuntui kipua FTA ligamentissa (!). Muutaman sensuroidun ja täysin normaalista sanavarastosta poikkeavan huudahduksen jälkeen Heli turtuneine nilkkoineen JUOKSI maaliin ja sijalle 71. Ei siis aivan tavoitteeseen 50 parhaan joukkoon. Tämän jälkeen Heli päätti ensiavussa olleen yltiötehokkaan lääkärin ystävällisellä myötävaikutuksella piirtyä jukolakansan mieliin sauvoilla klenkkaavana YLI kolmekymppisenä. Taisi mennä lähinnä säälipisteiden keruuksi. Kolmosen ankkuri Heidi sortui virheisiin, eikä tavoistaan poiketen äitynyt hurjaan letkojen ohittelu vireeseen. Joukkueen sijoitukseksi tuli 125.
Ennen Jukolan viestin alkua oli ykkösnaisten vielä hyvä paukutella henkseleitä miesten suuntaan keskinäisen vedonlyönnin merkeissä. Tilannehan oli jo ennen Jukolaa 3-0. Mutta, mutta, ei pidä nuolaista ennen kuin kosahtaa jne.
Miehet estradille
Kun Venlat heittäytyivät hetkeksi selälleen ja keräsivät voimia yöllistä kannustusta varten, alkoivat miehet virittäytyä tosi toimiin. Jukolatarinan höysteenä managerin mietteitä ennen kisaa ja kisan aikana.
Manageri: "Neljäs Jukola managerina opetti jo sen, ettei mitään ole voitettu tai menetetty ennen kuin ankkurit ovat maalissa. Tiomilassa jo huomasimme, että saamme jalkeille nyt iskukykyisen Jukola-joukkueen. Tiomilaan ei materiaalimme ihan riittänyt.
Alusviikolla tavanomaisia flunssa- ym. vaivoja alkoi ilmaantua. Aina kännykän soidessa odotti, että kukahan nyt on telonut jalkansa. Pahin jobinposti oli sittenkin Veson pikkuvarvas. No sitä tiedettiinkin jo pelätä, ettei murtuma ihan vielä kestä täyttä laukkaa...
Ykkös- ja kakkosjoukkue majoittui kirkolla omakotitalossa. Huoltoteltta oli aivan vaihtoalueen reunassa ja helppo siitä oli huoltaa joukkueita. Kiitos Arvolle (ja Kimmolle, toim.huom.) hyvästä valinnasta. Enrothin Ari oli jakanut keittovuorot muille kuin edustusjoukkueille. Siltäkin osin huolto pelasi. Työnjako oli se, että Paula hoitaa verkkarit ja minä tuloportin.
Lauantain palaverit pidettiin ja kerrattiin viestin perusasiat. Tärkeimpänä maltti: pikkupummeja tulee aina, mutta megapummeja aiheuttavat riskit on jätettävä ottamatta. No opit taisivat kakkosjoukkueessa osin unohtua. Tavoite oli kymppisakkiin, mutta kaksikymmentä kärjessä ei vielä sureta. Venlojen viesti ennusti melkoista hajoamista. Se sopisi meille..."
Ja asiaan:
Pahempien kramppien ehkäisemiseksi RR ykkönen tuuppasi aivottomien juoksukoneiden (?) aloitusosuudelle nuorta lihaa ja loistavat jalat ALLE kolmekymppisen Arin muodossa. Kondiittorinakin kunnostautunut Arska hoiti vaativan osuutensa hyvin, vaikka matkan varrelle yksi kolmeminuuttinen pummi mahtuikin. Vaihtosija jämpti 100. Myös kakkosessa Aapo petasi jatkajilleen hyvät lähtöpaikat, vaikka harmittelikin puolessa välissä tekemäänsä parin minuutin virhettä. Ilman sitä vaihtosija olisi ollut reilusti sadan paremmalla puolella. Nyt tuore ylioppilas vaihtoi sijalla 124, siis selkeästi ennen Karpaasi Myllylää...
Manageri: "Aria en nähnyt verryttelemässä, mutta oletin hänen kuitenkin lähtevän, koska verkkarit ilmestyivät teltalle. Lähtökiihdytys sujui häneltä vikkelästi. Ensimmäinen väliaika 5 km. Vain pari minuuttia kärkeen. Seuraava tieto Rappukallion jälkeen. Hieman oli tullut lisää eli 5 min, mutta jono oli harvaa. Ei huoleta. Lopussa Arin vauhti riittää. Niin kävikin. Varma ja hyvä aloitus, sijaluku 100. Aapo oli myös väliajoissa korkealla ja tuli hyvin vaihtoon. Juuso Heiskanen väläytti hyvällä aloituksella. Lupaavaa tulevaisuutta ajatellen."
Kakkososuudella Tuoppi "Suskin veli" Tervo teki vakuuttavaa työtä. Sijoitus nousi tasaiseen tahtiin. Alkumatkan väliajoissa Deltan Pete H. oli hieman edellä, mutta vaihtoon tultaessa osat olivat vaihtuneet ja nuorten MM-kisoihin lähtevä Tuomas vaihtoi muutaman kymmenen metriä ennen Deltan kunkkua. Yökyöpeliksikin näemmä sopivalla Tuopilla taisi olla ohituskaista käytössä venlamaiseen tyyliin, kun nousua tuli peräti 71 sijaa. Kakkosessa Lilan ja Kaisan kummiurheilija Oliver, tuore ylioppilas hänkin, teki hyvää työtä puoleen matkaan saakka. Matkan edetessä alkoi kuitenkin väsymyksen myötä tulla liikaa virheitä, ja lopussa ojien ylityksissä ongelmia aiheuttivat kramppaavat pohkeet. Järjestäjille terveisiä, suolakurkkuja olisi tarvittu ehkäisemään tätä meille YLI kolmekymppisille kovin tuttua vaivaa...
Manageri: "Tuoppi olikin jäänyt nyt 4 min lisää, joskin sijaluvut olivat nousseet reilusti. Mitäs nyt, eikö vauhti riitä? Olivatko sittenkin viikolla MM-katsastukset liian rankkoja. Seuraavalla oltiin taas kärjen tahdissa. Eipä hätää, kyllä Tuoppi klaaraa. Loppuun tultiin lujaa. Ero kärkeen ei enää kasvanut, sijoitus 29."
Kolmannella osuudella odottelimme jukkamaista kanuunajuoksua. Ihan sitä ei nähty, mutta hyvä juoksu kuitenkin. Juoksun raskautta valitellut Jukka sai matkan varrella vetoapua Janne Salmelta ja Baekkelagetin Thormod Bergiltä. Kelläpä ei sellaisessa seurassa tuntuisi juoksu "raskaalta", kysyn vaan?? Parin minuutin verran virheitä Jukalle tuli, mutta nytkin juoksu sai tekijältään kiitettävän arvosanan. Vaihtosija sama kuin lähtiessä, 29. Tiukkaa vääntöä. Kakkosessa nuorten miesten jälkeen saatiin kehiin "kokemusta" Salosen Mikon muodossa. Leijan lennättäminen oli selkeästi kannattanut, koska Mikon juoksuvire oli hyvä. Parin minuutin virheistä huolimatta Mikko hinasi joukkuettaan kuutisenkymmentä pykälää ylöspäin vaihtaen sijalla 164...
Manageri: "Jukka oli kelannut itsensä jo sijalle 20 viiden kilsan kohdalla. Nyt tulee selvää jälkeä. Rappukallio taisi hidastaa. Vähän sijat laskussa, mutta kovaa tulevassa porukassa Jukka surffailee. Vaihdossa sija 29. Eikös tässä sijoitukset meinaa kohentuakaan, vaikka jo ajoista näkyi, että Jukka juoksi hyvin. No erot kymppisakkiin vielä pienet vaikka Halden jo karkaakin."
Nelososuudella väsymys karisi jo vähän voipuneen naispuolisen jukolakansan silmistä, kun Rane leimasi TV-rastilla sijalla 15. Miten se noin paljon on jo nostanut? Ei muuta kuin yleisörastille kannustamaan. TV-rastin jälkeen Rane sortui pariin minuutin virheeseen, joten sijoitus yleisörastille tullessa oli vähän tippunut. Kovan kannustuksen saattelemana upean kirivaihteen maaliviitoituksella löytänyt hisu-mestari vaihtoi sijalla 22. Kakkonen jatkoi kokenein voimin, kun baanalle päästettiin Kuntsi. Jotta kisaan tulisi vähän lisää haastetta, päätti Kuntsi kylvää piilolinssinsä maastoon jo ennen kolmosrastia. Tämä keinotekoinen tapa koittaa muuttaa liian valoisa osuus edes vähän pimeämmäksi ei loppupelissä kuitenkaan tainnut olla kovin kannattavaa, sillä se vaikeutti huomattavasti a) rastien löytymistä ja b) todennäköisesti myös etenemistä. Pelimies on kuitenkin aina pelimies, niinpä vaihtosija taas monta pykälää parempi, 152...
Manageri: "TV-kuvaan Rane ilmestyi viidentenätoista. Onko tuo totta? Hyvin nousee kuvassa askel. Nyt sijat kohenee. Entäs yleisörastilla. Missä Rane viipyy? Ei hätää. Vain muutama sija tullut takkiin. Erot pienet ja RR-joukko Paulan ja venlojen johdolla kannustaa hienosti. Vaihtoon Rane kirii letkan kärkeen sijalla 22. Jukka tokaisi jo, että kymppisakkiin nyt noustaan. Tiukalta tuo vain tuntuu."
Viidennelle osuudelle päästettiin aloitusosuudelta loppupään juoksijaksi siirtynyt Niisku. Tällä kertaa alkuosuuksien seuraaminen ja tunnelmaan virittäytyminen tapahtui hermojakin välillä raastaen Pirisen Veskun majoitukseen roudaaman telkkarin välityksellä. Jo ennen osuuttaan Marko totesi tyynen rauhallisesti pariin RR-venlaan törmättyään, ettei keskinäistä kamppailua vielä ole hävitty. Vankka luotto miehellä. Aiemmin viikolla iskenyt flunssa vei miehestä itsestään ehkä parasta fyysistä terää pois, joten kovaa kyytiä Markokin sai osuudellaan. Sijoitus nousi jälleen parilla pykälällä, mutta suunnistukseensa Marko ei ollut täysin tyytyväinen. Virheitä oli kuulemma tullut liikaa. Kakkosessa nähtiin jälleen hyvä juoksu, joka tällä kertaa meni Aleksin nimiin. Jalkavaivoista kärsinyt Aleksi jätti viikolla MM-katsastuksetkin juoksematta, jotta pystyi nyt Jukolassa hyvään suoritukseen. Satasen raja jo häämötti Aleksin vaihtaessa sijalla 119...
Manageri: "Halden jo niin kaukana, etteivät 13 min jäljessä tulleet enää ehdi on-line palveluun mukaan. Mitään tietoa ei tule. Uskon kuitenkin Niiskun kulkevan odotetusti. Yleisörastille Niisku ilmaantuu pian. Suorilla jaloilla pitkin askelin. Letka tulee lopussa olemaan helppo ohitettava. Sijat nousevat. Niin kävikin. Make matkaan sijalla 20. Nyt on kymppisakkiin meno jo huulilla."
Ratkaisun hetket käsillä - 4-0 vai 3-1?
Kuudennella osuudella Makella oli tietysti tehtävänä hankkia ankkurille mahdollisimman hyvä paikka. Venlojen viestin jälkeinen "siinä teillä pojat urakkaa" -hehkuttelu, olikin nyt saamassa uuden käänteen. Pitkän hajonnan kautta loppuradan juossut Make oli iskussa ja lähestyi uhkaavasti sitä maagista sijalukua 15, jonka naiset olivat lyöneet pöytään. Vaihtosija vielä niukasti heikompi - 16. Ei kuitenkaan mikään ihme, että naisten suuntaan rupesi kuittia lentämään, kun ankkuri-Fade pääsi matkaan. Kakkosessa flunssasta kärsinyt ja sen takia viime metreillä ankkuriosuudelta kutososuudelle siirtynyt Juha sai kunnian nostaa kakkosen ensi kertaa viestissä sadan sakkiin (97). Juhan valmistautuminen ei sairastelun takia ollut sujunut ollenkaan toivotulla tavalla. Viikolla hän ei ollut pystynyt juoksemaan ollenkaan. Suunnistus kuitenkin sujui, eikä virheitä kertynyt paljon minuuttia enempää. Kakkosen nuorten miesten Tiomilassa asettamaan tavoitteeseen 69 oli kuitenkin vielä matkaa ja yksi osuus jäljellä...
Manageri: "Make juoksee letkaa kasaan. Hyvävauhtista porukkaa tuntuu olevan. Tuosta ei Makea tiputeta. Väliaikatiedot jäävät taas vajaiksi, mutta odottelen ihan levollisesti. Vaihtoon kovassa sakissa sijalla 16. Fade ei joudu tyhjään paikkaan. Make teki niinkuin sovittiin: viimeisellä hajontaparilla ei saa päästää letkaa edes puolen minuutin päähän."
Ankkuriosuudella Fade lunasti paikkansa ja juoksi upeasti. Neljänneksi kovin osuusaika kuvastaa hyvin miehen tasoa. Kuvaava oli myös erään joukkuetoverin kommentti: "Fade oli täyttä timangia ankkurina". Miesten loppusija 12. tarkoittaa myös sitä, että keskinäisessä vedonlyönnissä tilanne kiristyy: nyt 3-1 ja jatkoa on kuulemma luvassa. Ilmeisesti tästä pelästyneenä naiset eivät uskaltaneet kasata ollenkaan joukkuetta seuraavaan kansalliseen viestikoitokseen, Kalevan rastiviestiin. Managerin tunnelmat kuvaavat hyvin pitkän ankkuriosuuden jännittäviä hetkiä.
Manageri: "Ensimmäinen väliaikatieto. Fade 14. Koossa seitsemän ankkuria. Tuossa voi vielä käydä miten tahansa. Kymppikärki kuitenkin on jo muutaman minuutin päässä karkumatkalla.
Haldenin ylivoima pilaa seurantamahdollisuudet. Tietoja ei heru kuin kymppikärjestä. Jaakko Hörkkö laittaa kotoaan viestin: Rostrup ja Fade tulevat lujaa! Halden jo yleisörastilla. On pakko soittaa Hörkölle ja kysyä edellinen väliaikatieto. Hyvää kuuluu. Kohta on Vehkalahti tavoitettu. Sijasta 11 taistellaan. Rostrup, Fincke ja Fade ilmestyvät yleisrastille. Paimio ja IkNV jo tippuneet. Mutta voi ihme. Mihinkäs tuo kolmikko lähti? Takaisin tulosuuntaansa eikä sinne, mihin kärkijoukkueet. No ainakin viisitoista on sijoitus. Koko RR-jengi viimeisen rastin ja loppuviitoituksen varteen. Paimion leiri huutaa. Mitä nyt. Ohittiko Paimio yleisörastin jälkeen? Samassa huomaan Rostrupin jo leimanneen ja Faden sovittelevan emittiä. Leimauksessa ero kasvaa. Huuto on kova. Paimio on aika lähellä. No kyllä Faden vauhti riittää. Joukkue riemuitsee ja tuulettaa. Tämäkin sija monen laihan vuoden jälkeen maistuu. Puheenjohtaja Vesa osaa taas hommansa. Puristaa kättä ja onnittelee joukkuetta.
Menipä kerrankin ilman isompia haavereita. Jossiteltavaa ei paljoa taida jäädä. Olin iloinen poikien puolesta. Palkintojenjaossa menen lopuksi ryhmäkuvaan ja tuuletan. On kiva lähteä klo 9.30 yhteislähdössä valvotun yön jälkeen Lahna-Veikkojen ankkurina metsään."
Kakkosessa ankkurin tehtävä lankesi Joonalle, joka on koko kevään ollut fyysisesti hyvässä kunnossa. Liekö Jukolan haastava maasto tehnyt tehtävänsä vai mikä oli syynä, mutta alakanttiin taisi Joonan juoksu mennä. Sijoitus putosi jälleen pitkälti toiselle sadalle (138.) ja tavoitesija 69 jäi odottelemaan ensi vuotta. Silloin siis uudestaan.
Jukolan maastot ja radat saivat kehuja sekä naisilta että miehiltä. Esimerkiksi kevään Tiomilaan verrattuna oli miljoona kertaa vaativampaa; suunnistaa sai alusta loppuun. Mallasrasti taisi jäädä valtaosalta leimaamatta, osin kaukaisen sijainnin tai muiden ylitsepääsemättömien esteiden (esim. lappu luukulla) vuoksi. Jukolatunnelma oli kuitenkin jälleen kerran ainutlaatuinen!
etusivu :: jutut :: jukola 2003
Copyright © 2000-2003 Rajamäen Rykmentti