This is Africa

Marjo-horisonttiin-nettiKun syksyllä tarjoutui tilaisuus lähteä ensi kertaa kokeilemaan korkean paikan harjoittelua, ei mua kovin paljon tarvinnu houkutella. Kohteena oli mikäpä muukaan kuin kestävyysurheilijoiden talviharjoittelun mekka, Etelä-Afrikan Dullstroom. Tuo pieni kylä keskellä vihreää ylänköä on yksi Etelä-Afrikan korkeimmista paikkakunnista ja se sijaitsee optimaalisesti noin 2100m korkeudella merenpinnasta. Vaikka kauas pitkä matka onkin, sama aikavyöhyke ja kesäkelit meidän talviaikaan on iso plussa Dullstroomin puolesta. Hyvät treeniolosuhteet ja kivat treenikaverit ni mikä ettei lähteä viettämään kuukausi päiväntasaajan toiselle puolelle!

Joulukuun puolivälissä lähdettiin matkaan 6 suunnistajan voimin: epävirallinen matkanjohtaja Hannu Airila (kiitokset Hannulle kaikista järjestelyistä!) vaimonsa Marikan kanssa, Haajasten pariskunta Sofia ja Osku, Maija Sianoja sekä miä ite. Myöhemmin saatiin samaan taloon mukavaa seuraa Suomen kestävyysjuoksun kermasta sekä Valkosten hierojapariskunnasta.

Alussa treenaaminen korkeella tuntu tukalalta. Vaikka oppien mukaisesti alotinki maltilla, oli turhauttavaa ku jo sauvakävellessä kolkuteltiin aerobista kynnystä, juoksusta puhumattakaan. Adaptoitumista kuitenki tapahtu ja ai että sitä iloa kun juoksu alko jo tuntua juoksulta! Dullstroomin yksi iso plussa on suunnistusmaastojen ja -karttojen läheisyys. Puolen tunnin ajomatkan päässä on iso metsäalue, jossa tehtiin viikoittain suunnistustreenejä. Kahden tunnin ajomatkan päässä on toinen hyvä suunnistuskohde Kaapsehoop, jonne tehtiin kaksi täsmäiskua reissun aikana. Kaapsehoopissa kartat olivat parempia kuin lähialueella, ja spesiaali kivipaasimaasto tarjosi hyvää hahmotuskyvyn harjoitusta. Tokavikana päivänä oli muuten hämmästys suuri kun paikallisia suunnistajia juoksi meidän talon edestä! He oli yhtä hämmästyneitä ku kerrottin olevamme suomalaisia kollegoja. Rispektit nousi ku kuultiin tulevasta yöreenistä…säkkipimeys ja kiiluvat silmät, me todettiin ei kiitos!

Marjo-juoksee-nettiHarjoittelu koostui siis sauvakävelystä, juoksusta, nopeusvoimatreeneistä, suunnistuksesta ja keskivartalojumpista. Läheisen Belfastin kylän ruohoradalla juostiin vetoja sekä tehtiin kontrollitestejä laktaattimittarin avulla adaptoitumisen ja palautumisen seurantaa varten. Myös ortostaasi ja yösykkeiden kerääminen oli apuna palautumisen seurannassa. Kuukausi meni kyllä harjoittelun suhteen tosi hyvin! Muutaman treenin olisi voinut ottaa ehkä kevyemmin, mutta toisaalta osasin keventää ennenku kuorma kasvoi liian suureksi ja vikanakin päivänä vielä kulki 🙂

Jos harjoittelu onnistui hyvin niin muita harmeja oli enemmän kuin mainospuheissa oli kerrottu. Yhtenä yönä meille murtauduttiin ja multa vietiin läppäri ja gepsikello. Ironista että olin just kehunu kaikille kuinka turvallista on ku meidän pihalla on öisin yövahtikin! Lisäks siivooja otti osan palkastaan omin toimin, ja huonejärjestystä jouduttiin muuttamaan muutaman kertaan kun parissa huoneessa ampiaiset alko tehdä pesää. Lepakkoki piti Maijaa hereillä uudenvuodenyönä, ja loppuleiristä käärmeitä ilmesty aurinkoon paistattelemaan. Niin, aurinkoa ja hyviä kelejä kyllä riitti ja aurinkorasvaa kulu. Mutta tiesittekö että sateellaki voi palaa? Miä tiiän nyt. Huonojaki kelejä osu kuukauteen, ja ukkosella tuntu aivan maailmanlopulta. Sähköt meni myös usein ukkosen aikaan, ja muutaman kerran oli hermot koetuksella nälkäsenä raakojen jauhelihapihvien äärellä.

Marjo-lounas-nettiNo, materia on vaan materiaa ja pääasia että kaikki säilyivät terveinä ja ehjinä! Lisäksi reissu tarjosi muita hienoja kokemuksia. Yhdelle turistireissulle lähdin kun väsymystä alko olla havaittavissa. Blyde river canyon on maailman kolmanneksi suurin kanjoni, ja suurin vihreä kanjoni. Pilvien haihduttua päästiin näkemään hienoja maisemia! Krugerin eläinpuisto jäi vielä näkemättä, mutta lenkeillä nähtiin mm. seeproja ja antilooppeja. Riemu jäi lyhyeksi kun talolla kerrottiin niiden olevan niityillä rikkaiden ampumishuveja varten.

Jos vielä jollakin houkuttelisin muita lähtemään Dullstroomin niin se on kyllä ruoka! Syötiin kaikkien aikojen parhaat naudan sisäfileet, ulkofileet, jauhelihat ja ties mitkä pihvit, vieläpä ihan pilkkahintaan. Jouluaaton päivällisen filee oli varmaan just edellisenä päivänä käyskennelly aurinkoisella niityllä. Lisäksi hedelmät, vihannekset ja pähkinät oli mielettömän hyviä. Niitä tulee ikävä! Ja kyllä nyt paluumatkalla on jo kaikesta huolimatta ikävä takas. Ensi vuonna Kaapsehoopissa järjestetään taas Big 5 O suunnistuskisat vuodenvaihteessa, merkataanpa kalenteriin…

Marjo Liikanen

Bookmark the permalink.

Comments are closed