Perjantaina piti vielä yrittää koulussa, mukavien aamuisten kaukalopelien jälkeen pari tuntia pyristellä ennen kuin sai ottaa bussilla suunnan kohti Nurmijärveä, josta saisi napata kassin ja sukset mukaan ja pistää Matiaksen kanssa suunnaksi Vierumäen. Matka sujui rattoisasti urheilusta ja tulevaisuuden tuovista asioista keskustellen, kun molemmat olivat vihdoin saaneet voitettua flunssat ja muut vaivat, jotka olivat äijiä vuoden loppupuolella vaivanneet. Paikanpäälle saavuttaessa suunnistustaidot joutuivat välittömästi koetukselle parhaimman mahdollisen reitinvalinnan jäädessä arvoitukseksi omaa mökkiä etsiessä. Lopulta saimme tavaramme oikeaan mökkiin ja aloimme valmistautua jo lähes perinteiseksi muodostuneeseen perjantai-illan treeniin eli tonnin vetoihin.
Alkuverkka pirteässä pakkaskelissä sujui yllättävän reippaasti havitellessamme jo mielessä määränpäämme, urheiluhallin lämpöä. Tarkoituksena oli vetää 5-7 tonnia 90 sekunnin palautuksella pk2 vauhdin ylärajoilta aina anaerobiselle kynnykselle, kuitenkaan pahasti maksimin puolelle menemättä. Tavoitteeseen päästiinkin ihan mukavasti, kun ei tarvinnut keskittyä vauhdin ylläpitoon valojäniksen viedessä porukkaa eteenpäin lähes jokaisessa vedossa. Nihkeän tuntuisen alkuverryttelyn jälkeen allekirjoittanutkin pääsi hyvin vauhdin tuntuun viimeisen tonnin pysähtyessä aikaan 3,36 ja vielä olisi ollut voimia parin kierroksen vetämiseen, joten harjoitus oli onnistunut tavoitteen mukaan. Tällä kertaa nopein vauhti, 3,08 saavutettiin Maken ja aikaisemminkin jo kovaa juoksuvauhtiaan väläytelleen vahvistuksemme, Sanderin turvin.
Makaronilaatikon jälkeen illalla oli vielä vuorossa leirin avauspalaveri, jonka kuumimmaksi aiheeksi muodostui tietenkin lauantaina ohjelmassa olevan parisprinttiviestin (2×2,5km) joukkueiden arpominen. Uhoaminen joukkueiden kesken tulevasta koitoksesta sai alkaa. Sen jälkeen saimmekin vähitellen suunnata ajatuksemme peiton alla seuraavan päivän koitoksiin.
Herätyskellon soidessa saimme lauantaiaamuna todistaa Myllyn parhaan viitteellisten kaurapuuro-annoskokojen olevan pahasti metsässä, ainakin urheilijoiden näkökulmasta. Kuitenkin kunnon suomalainen ruisleipä pelasti tilanteen ja kaikki olivat energian täyteisinä valmiita lähtemään kireään pakkasaamuun pk-lenkille, kukin omalla lajillaan ja tyylillään. 3,4km pituisella tykkilumiladulla hiihteleminen vapaalla tuntui mukavan viihdyttävältä puuhalta ja kello pysähtyikin aikaan 1h 35min, jonka jälkeen täytyi lounaan kautta lähteä palauttelemaan iltapäiväistä koitosta varten.
Kello 15.10 kaikki oli valmista alkamaan ja Saara pääsi aikatasoitusten valossa ampaisemaan ensimmäisenä K-pisteen kautta valmennusjohdon laatimille, vaativille ja mukavasti hajontoja sisältäneille radoille. Kuitenkin Matti ja allekirjoittanut olivat selvin sävelin jo sopineet ennen viestiä, että tää on ihan selvä peli ja allekirjoittaneen tullessa ensimmäiseltä osuudelta vaihtoon oli ero kärjessä porhaltaneeseen Saaraan kaventunut viidestä minuutista ja 15 sekunnista pariin minuuttiin, muiden joukkueiden jo jäädessä taakse. Saaran parina toiselle osuudelle ampaissut Paasis sai vielä pidettyä kärkiaseman niukasti, Matin puuskuttaessa jo takana entisestään pienentyneen eron kanssa. Uusia alueita omanneen kolmannen osuuden alkaessa sai kova kiinniajo alkaa, joka tuottikin tulosta mökkiviidakon keskellä rastipisteenä olleen kiven luona.
Väliaikapisteessä allekirjoittanut oli saanut jo selvää eroa kirittyä takana tuleviin ja vaihtoon tultaessa Matti sai lähteä matkaan jo turvallisen tuntuisen eron turvin. Takaa kuitenkin tultiin kovaa vauhtia ja Juhan hyvän juoksun ansiosta Aapo ja Paasis pääsivät lähtemään viimeiselle osuudelle lähes rintarinnan, jahtaamaan kärjessä porhaltavaa karkuria, hämärän jo laskeutuessa kilpailualueelle. Ero oli yleisörastilla selvästi hieman pienentynyt ja jätkien meno sen kuin näytti yltyvän. Viimeistä rastia kohti edetessä metsän siimeksestä ensimmäisenä tielle etenemään ilmestyi Matti, kuitenkin vaarallisen pienen välimatkan päässä Paasis, joka oli saanut tehtyä eroa Aapoon hyvin osuneen hajonnan turvin. Espoon miehellä näytti olevan haluja ottaa vieläkin karkulainen kiinni, mutta Pieksämäen juoksujalka tajusi pistää tossuihinsa vauhtia joukkuetoverin karjuessa takaa tulevista ja loppusuoralle saavuttaessa välimatka ei ollut paljoa lyhentynyt. Joukkue Eetu-Matti korjasi suuren kunnian itselleen, Saaran ja Paasiksen tiimin sijoittuessa toiseksi ja Juha-Aapo joukkueen taipuessa kolmannelle sijalle.
Etenkin Paasis ja allekirjoittanut keräsivät kiitosta yllättävän hyvillä juoksuillaan ja tuntuikin selvästi siltä, että viimeaikainen juoksuvauhtiin panostaminen on selvästi tuottanut jo nyt tulosta. Ei ollut kuitenkaan epäilystä siitä kenelle nopeimmat osuusajat menivät, kun Viron vahvistus paineli aivan omille minuutti lukemille. Muillakin kuin kärkijoukkueilla näytti olevan melko hyvännäköistä menoa ja selvästi alkutalven harjoittelu ei ole mennyt kenelläkään hukkaan.
Illalla oli vielä luvassa palaveri, jossa käsiteltiin pääasiassa Jukolan viestin osuuksista tehtyä analyysiä ja mietimme mikä kullakin osuudella on oleellista ja millä tavalla metsästä selvitään mallikelpoisesti vaihtoon saakka. Ilmoille heiteltiin myös ajatuksia, millä 10milan osuudella kukin olisi eniten hyödyksi joukkueelle. Kaikki saivat pistää paperille oman arvionsa ensimmäisen ja toisen joukkueen sijoituksista molemmissa suurviesteissä, joiden pohjalta päästiin asettamaan realistisilta kuulostavia tavoitteita, joiden eteen jaksaa ennen lähtölaukausta tehdä töitä. Loppuvaiheessa keskustelu meni melko syvälliseksi ja omalta kohdalta jäi selvä tunnelma siitä, että kaikki ovat aivan ”sata lasissa” mukana tekemässä töitä tavoitteiden eteen, allekirjoittaneen toki vielä seuratessa oppipojan roolissa.
Palaverista palatessa mökkiimme olikin se muutettu elokuvateatteriksi. Hannan, Matun ja Saaran lauleskellessa Mamma Mian tahdissa, päätimme lähteä heti toteuttamaan Aapon suosittelemaa avantokäyntiä Paasis seurana ja Matias kuskina. Reissun jälkeen jalkoihin tuli mukavan virkistävä olo ja Aapolle ehkä liiankin virkistävä viivyttyään hieman liian pitkään avannossa. Vähitellen tyttöjen Abba-karaoken loputtua ja legendaaristen Suomalaisten diskohittien kuuntelun jälkeen alkoivat valot sammua hyvin sujuneen päivän jälkeen.
Yksi kuva kertoo viikonlopusta enemmän kuin kymmenen kuvaa vai miten se nyt oli..
Sunnuntaina yritimme hilata itsemme hieman lauantaita aikaisemmin ylös sängystä, jotta pystyisimme toteuttamaan vähän pidemmän pk-harjoituksen. Aamupäivä kuluikin rattoisasti Aapon kanssa ladulla tulevia viikkoja ja kautta lisää suunnitellessa. Lisää mielenkiintoa lenkkiin toi myös tyylin vaihtaminen pikaisesti lenkin puolessa välissä. Kello pysähtyi omalla kohdalla aikaan 2h 50 min ja tuntui mukavasti siltä, että on tullut jotain tehtyä, energiavarastojen ollessa vähissä.
Lenkin jälkeen sai vielä lounaalla maistella maukasta pastaa jauhelihakastikkeen kera ja Niisku jakeli hyviä neuvoja kaikille suunnistustekniikasta, leiriä varten tehdyn kotitehtävän – yhden viime kauden analysoidun kisan pohjalta. Siitä sitten mökkiin, kamat kasaan, autoon ja nokka kohti Etelää. Kotimatka oli huomattavasti hiljaisemman puoleinen kuin menomatka, selvästi oli siis tullut treenattua tarpeeksi. Omalla kohdalla leirin avulla sain näin tammikuun loppupuolelle muodostettua monipuolisen 12 tunnin viikon. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä!
-Eetu Summanen