10.3.
Lentomme lähti Helsingistä iltapäivällä kohti Amsterdamia, missä vaihdoimme konetta ja jatkoimme Madridiin. Madridiin saavuimme kymmeneltä illalla ja pienen neuvottelun jälkeen saimme allemme vuokra-auton, ilman alle 25 vuotiaan kuskin lisämaksua. Ihmetystä herätti Hertzin työntekijän kohtuullisen heikko englannin kielen taito ja Tiinaa harmitti kotiin unohtunut Suomi-Englanti sanakirja. Myöhemmin tulimme huomaamaan että työntekijä puhui erinomaista englantia espanjalaiseksi ja sanakirja olisi vaan ollut turhana painona matkatavaroissa.
Majapaikkaamme Guadarramaan, joka sijaitsee Madridista noin 50km luoteeseen, löysimme lähes suoraan. Hieman suurempaa ihmetystä herätti se, ettei kukaan hotellin respassa puhunut englantia. Joka tapauksessa aamupalan ajankohta selvisi ja saimme huoneen.
11.3.
Aamupalalla kohtasimme muut leireilijät eli Ekonojan Antin ja Sipilän Teemun Pellon Ponnesta sekä Haapamäen Jatan ja Vennelän Miikan. Pienien ongelmien jälkeen kartatkin löytyivät hotellilta, mutta mistään valmiista harjoituksista ei ollut tietoa. Ensimmäiseksi maastoksi valitsimme ylhäällä vuoristossa sijaitsevan Peguerinoksen. Oikea tie kartalle ei meinannut oikein löytyä ja kerkesimme ainakin ihailla paikallisia maisemia kunnolla.
Ensimmäisen treenin maasto oli taivaallista. Kovapohjaista nurmikkoa eikä tietoakaan aluskasvillisuudesta. Lisäksi suunnistuksellista vaativuutta löytyi ihan riittävästi. Kun vielä ilmakin oli kohtuullisen lämmin, ymmärsi miksi olimme leirille tulleet. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että pienikin mäki laittoi huohottamaan ja se että piti todella pidätellä itseään ettei heti olisi lappanut kahden tunnin suunnistustreeniä.
12.3.
Aamu valkeni sateisena. Päivän treeni oli hieman pidempi suunnistustreeni lähes keltaisella kartalla. Maasto olikin kokolattiamatolla päällystettyä laidunta, jossa oli enemmän lehmän jätöksiä kuin puita. Mäkeä riitti jonkin verran, mutta suurimmaksi ongelmaksi osoittautuivat lehmä ja härkä laumat, joita sai parhaansa mukaan väistellä. Vaikka sade piiskasikin koko harjoituksen ajan kasvoja, ei se hillinnyt fiilistä, joka syntyy kun huomaa juoksun sekä suunnistuksen kulkevan. 16 km rata taittui aikaan 1.45 keskisykkeen ollessa 146. Tähän ei Suomessa pysty.
Päivän aikana selvisi myös se miksi Rastiretken Espanjan yhdyshenkilö Hoyo De Manzanares ei ollut tuonut meille karttoja. Kahelinin Jarin mainostama kaveri paljastui nimittäin erääksi paikalliseksi kyläksi!
13.3.
Päivän suunnistusharjoitus tehtiin Keskieurooppalaistyyppisessä maastossa, jossa oli jonkin verran puskia. Aivan edellispäivien tapaista nautintoa ei siis ollut luvassa, mutta nyt olikin tarkoitus kiusata kroppaa eikä huoltaa mieltä. Niinpä vetelin puolentoista tunnin reippaan suunnistuksen päälle vielä muutaman kovemman vedon. Treenin jälkeen huomasikin, että jalat ja varsinkin pohkeet alkavat saada mäkien nousemisesta tarpeekseen.
Illalla olikin matka Madridiin ja hetki jota olin siitä saakka odottanut kun päätimme Madridiin lähteä; Santiago Bernabeulla La Ligan ottelu Real Madrid – Real Zaragoza. Itä-Savossa julkaistu kertomus ottelusta.
14.3.
Kolmen juoksupainotteisen päivän jälkeen oli vuorossa vaellus. Auringon paiste siivitti alkumatkaamme kohti läheistä vuorta. Nousu taittui yllättävän kevyesti ja jouduimme kerran siirtämään tavoitettamme kauemmaksi. Ylöspäin mentäessä ilma rupesi kylmenemään ja pilvetkin löysivät tiensä auringon eteen. Märässä paidassa palellessa tuli kateeksi Teemun ja Antin vaihtovaatteita. Onneksi maisemat korvasivat osittain kylmyyden. Riittävän ylös päästyämme alkoi vauhdikas alastulo, löysimme hyvän ja loivan polun, jota pystyimme juoksemaan ilman että jalat olisivat kipeytyneet. Näin ollen vuorelta alastulo kesti alle tunnin kun ylös olimme kiivenneet kaksi tuntia.
Iltapäivällä lähdimme katselemaan läheisen Segovia kaupungin jo keskiajalla rakennettua keskustaa. Aika mahtavia rakennuksia sekä vesijohto, joka ei ehkä Suomen oloissa olisi kaikkein optimaalisin ratkaisu veden jakeluun.
15.3.
Tarkoitus oli varmistaa ekojen päivien treenistä palautuminen ja niinpä suuntasimme Tiinan kanssa päiväksi Madridin nähtävyyksiä katselemaan. Aika meni nopeasti kaupunkia kierrellessä ja auringon paisteesta nauttiessa. Päivän aikana osuimme paikallisten Kauniiden ja Rohkeiden kuvauksiin sekä näimme espanjalaisen miljonääri-Josen.
Illalla nautiskelimme iltalenkistä läheisellä nurmikolla auringon laskiessa. Jaloissakin alkoi taas tuntua hyvältä.
16.3.
Matkustimme taas ylös Peguerinoksen hienoihin maastoihin. Tällä kertaa oli tarkoitus suunnistaa kovaa. Paikalla oli myös tampereen pyrintöläisiä, joiden tarkoitus oli juosta n. 7km mittainen rata yhteislähdöllä. Päätinkin lähteä hakemaan kovuutta Pyrinnön letkasta.
Kovuutta tulikin vastaan ihan riittävästi ensimmäisillä kilometreillä. Pieni ja typerä koukkaus kakkoselle aiheutti sen että seuraava puolentoista kilometrin mittainen ylämäki ajettiin selkiä kiinni sykkeiden lyödessä maksimia. Mäen päällä muut olivat melkein kiinni joten oli aika tehdä taas omia ratkaisuja: rastin kohdalla huomasin olevani 40 m liian alhaalla ja 150m sivussa. Ja taas seuraavat kilsat imettiin selkiä kiinni ja pelättiin katkeamista. Onneksi tulimme lopultakin radan pienipiirteiseen osaan, jossa vauhti tasoittui ja kaikki rupesivat hölmöilemään. Muutaman minuutin virheen jälkeen löysin tieni ulos kivikosta ja loppukilometrit jaksoi taas tulla ihan mallikasta vauhtia. Maalissa olo oli tyytyväinen.
Illalla oli vuorossa joka leirille kuuluvat futispelit. Kentän löytäminen tuotti hieman vaikeuksia ja Tiinan pitikin näyttää muille mallia kuinka aitojen yli kiivetään. Tällä kertaa lukuisten katsojien ihmetykseksi PelPon tehokaksikko joutui tunnustamaan vastustajat paremmakseen.
17.3.
Säätiedotusten lupaamaa auringonpaistetta ei aamulla näkynyt vaan ilma oli pilvinen ja sumuinen. Matkustimme hieman kauempana sijaitseville kartoille tarkoituksena tehdä kaksi suunnistusharjoitusta. Ekassa treenissä tavoite oli olla pummaamatta metriäkään, mikä kuitenkin romuttui kun erään samaistusvirheen vuoksi totesin paikantavani itseäni 400 metrin päässä rastilta. Maasto oli muutamaa puskaa lukuun ottamatta lentokenttää. Treenin jälkeen pikainen piknik ja puolentoista tunnin unet autossa. Herättyämme totesimme auringonkin heränneen. Toisen treenin juoksimme Tiinan kanssa yhdessä, siten että vuorotellen menimme muistisuunnistuksella rastivälit. Treeni onnistui hyvin ja sen jälkeen olikin hienoa nautiskella auringon paisteesta ja patongista.
Illalla yhdeksän aikaan oli päivän lämpimän aterian vuoro. Hotellin illallinen oli viikon aikana pääosin koostunut syömäkelpoisesta tavarasta, mutta tänä iltana koimme yllätyksen. Pääruuaksi meille tarjottiin lautasellinen luuta, nahkaa ja läskiä, lihaa annoksessa ei ollut. Raskaan päivän pääteeksi pinna alkoi kiristyä ja päätimme lähteä hakemaan apua läheisestä pizzeriasta, vaikka paikalliset näyttivätkin nauttivan samaisesta ruuasta ilman ongelmia.
18.3.
Aamun treenin tarkoitus oli ottaa miehestä mehut pois. Hotellin läheltä löytyi pitkä ja loiva nousu, johon sitten iskettiin. Viimeisissä vedoissa reidet alkoivat hirttää vastaan ja vetojen lopuksi joutui hakemaan turvaa Espanjan maaperästä.
Iltapäivällä huomasi että leiri oli tehnyt tehtävänsä, olo oli kuin etanalla ja totesin että illan suunnitustreeni on parempi jättää väliin. Taistelemaan tosin joutui, ettei olisi maastoon lähtenyt, sillä vuorossa oli keskimatkan leirikisa Peguerinoksen maastossa. Onneksi järki voitti vietit ja keskityinkin löysän lenkkeilyn lomassa kuvien ottamiseen.
19.3.
Leirin viimeinen suunnistusharjoitus oli erittäin pienipiirteisessä maastossa. Auringon paahtaessa täydeltä terältä, paita piti jättää autoon ja nautiskella ilmasta sekä mahtavasta maastosta. Paluumatka hotellille kesti ja kesti. Madridilaiset olivat päättäneet lähteä juhlimaan isänpäivää maaseudulle ja tiet olivat aivan tukossa. Viimeiseen neljään kilometriin meni yli 40 minuuttia!
Iltapäivällä lähdimme katsastamaan Francesco Francon hautamuistomerkin. Francon on täytynyt olla kyllä aika ”karismaattinen” johtaja, sillä ihan jokaiselle ei tehdä haudaksi jättimäistä luolaa, eikä haudan päälle pystytetä 150 metrin korkuista ristiä.
20.3.
Leirin viimeinen päivä ja urani ensimmäinen kilpailu Rykmentin paidassa. Kilpailu oli Peguerinoksen maastoissa eli tiedossa oli hirveää laukkaa sekä pienipiirteisiä kivi ja kallioalueita. Taivas oli pilvetön ja ylhäälläkin oli kuuma, kauden ensimmäisestä kisasta tuli siis saman tien hellekisa.
Kauden virallinen avaus onnistui kohtuullisesti. Suunnistusvirheitä tuli noin 3 minuutin edestä ja fyysisesti jaksoin edetä tyydyttävää vauhtia loppuun saakka eikä vauhtia pudottanut edes kuiva espanjalainen männyn oksa, joka yritti eräällä rinnevälillä tunkeutua pääni sisään. Loppumatkasta jouduin myös pelkäämään pääni puolesta, sillä sain kiinni 21 minuuttia edellä lähteneen Teemun, joka oli luvannut lyödä minua halolla jos maastossa näkisimme. Onneksi Teemu oli sen verran väsynyt, ettei jaksanut metsästä halkoa ruveta etsimään.
Maalissa olo oli tyytyväinen ja järjestäjien tarjoamaa kylmää urheilujuomaa meni monta purkkia. Ihmetyksen aiheeksi nousi tyhjä seurapussi. Tiina oli lähtenyt vain 3 minuuttia perääni ja hänellä oli kuitenkin 4 km vähemmän matkana. No ajattelin hänen ottaneen kartan mukaansa, mutta sitten huomasin että Tiina tuli vasta maaliin. Välillä hyviäkin suorituksia väläytelleelle tyttöystävälleni espanjalaiset jyrkännemaastot olivat näyttäneet kyntensä ja Tiina teki yhdellä 200 metrin välillä 15 minuutin virheen!! Tiinan pummisaldo on siis täysi tältä kaudelta.
21.3.
Aamuyöstä lähdimme kohti lentokenttää, joka löytyi vasta pienen lisäkierroksen jälkeen. Omat ongelmat oli löytää vuokra-auton avaimen jättöpaikkaa ja oikeaa terminaalia, mutta lopulta selvisimme ajoissa koneeseen. Suomeen paluu oli karu. Räntää vihmoi ja lämpötila nollassa, ei ihme, ettei Tiinan rinkka halunnut tulla mukaan.
Kimmo Vilska