Miesten ryhmän leiri Portugalissa

1. Päivä

Miesten ryhmän talven harjoitusleiri suuntasi tänä vuonna Portugaliin. Matkakohde oli Evora 130 kilometriä kaakkoon Lissabonista ja tarjosi tällä kertaa jopa mahdollisuudet suunnistamiseen. Kahdeksan päivän retkelle oli otettu kaksi kisaa ohjelmaan joista enemmän myöhemmin. Revohka oli kasvanut uudella tulokkaalla Samilla ja kahdella nuorella karpaasilla Tuopilla ja Tonilla. Matkan johdossa olivat perinteisesti Make ja Niisku jakaen hommat 50/60 suhteessa. Perjantaina 20.2 antoi lounaalla seuramme puheenjohtaja ohjeen pitää pojat kurissa. Pistä vaikka parivartioon oli selkeät ohjeet. Olipa mukava saada seuramme johdolta selkeät pelisäännöt, ihan vaan kaiken varmuudeksi…

Lennot lämpimään olivat KLM:n halpalentoja, joissa bonuksena oli välilasku Amsterdamissa ja koneenvaihto. Ihan hyvä vaihtoehto ettei tarvinnut olla viittä tuntia kaksinkerroin penkkiin sidottuna. Välilasku innoitti Tuopin esittämään lentoässää pilottitakki+lasit päässä lasten pienoiskoneella. Mikä näky, sai melkein miehen kyyneliin..

Lentoaikataulu lämpimään oli työläisille hyvä kun pystyi tekemään päivän töitä, mutta… perille saapuminen Evoraan yöllä 2.00 oli todellakin pieni miinus. Ennen Evoraan saapumista tietysti ensimmäinen haaste oli päästä kentältä ulos ja moottoritielle. Maailmanmatkaaja Sami päästettiin kärkeen, kun oli aikaisemminkin käynyt täällä. Näyttävästi lähti junioriauto liikkeelle, mutta jo ensimmäinen liikenneympyrä osoittautui hankalaksi ja siitä heti väärään suuntaan. Toinen auto kulki pintakaasulla kohti Evoraa, jossa oli mukava odotella poikia. Oma porkkana purtavaksi oli vielä lopussa. Evoran historiallinen kaupunki oli täynnä yksisuuntaisia katuja, joten haastetta piisasi. Auton siirtokin otti meiltä vaivaiset puoli tuntia keskellä yötä, vaikka muuta liikennettä ei juurikaan ollut. Kyllä tätä olikin kehuttu kimurantiksi autoilukohteeksi.. suosittelen!

2. Päivä

Ensimmäinen harjoittelupäivä lämpimässä tai ainakin sulassa alkoi lähimaastossa hyvin nukutun yön jälkeen. Maaston piti olla alueen huonointa, mutta silti odotimme kevätlaitumelle pääsyä niin kuin aina ennenkin. Tussilla tuli piirrettyä aika isolla kädellä ja matkaa näytti tulevan kartalle reilu kymppi. Taisi järki jäädä koneeseen! Edelleen junioriketjulla vaikeuksia löytää pelipaikalle, puhumattakaan lähdöstä. Nuoruuden intoa!

Maasto Suomen lumien jälkeen tuntui maistuvan, ja olihan se hienoa savannista tiheään piikkipuskaan. Ensimmäisten rastivälien jälkeen tuntui keväiseltä: seisoskelua, pummia, höntyilyä eli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oman haasteensa harjoitukseen toi rastikrepit tai siis mitä niistä oli lehmien jäljiltä jäljellä. Onneksi useimmilla järki sanoi lyhentämään harjoitusta, mutta silti siellä vierähti puolitoista tuntia. Harjoitus tarjosi kattavan katsauksen Portugalin eläinkuntaan, sillä heitä luurasi puiden takana vähän väliä. Innostuipa Sami jopa ajamaan hevosta takaa..

Päiväunien jälkeen iltaharjoitus oli pieni verryttelylenkki kaupungilla. Yritys oli kova päästä puistoon juoksemaan, mutta se oli mennyt jo kiinni. Kuolemaa halveksuen paikallisen liikenteen seassa muuria kiertäen. Ei oikein hyvältä vaikuttanut. Jalat tuntuivat lyijyltä eli lentopäivä oli tehnyt tehtävänsä.

Kylän ruokatarjonnan tarkistaminen aloitettiin suunnistajien ja rastiretken suosikkipaikasta Pano&Vinosta. Puoli kylää oli kerääntynyt kanssamme syömään, joten odotukset olivat korkealla. Määrä ja laatu olivat ihan ok.

3. Päivä

Reissun ensimmäinen kilpailupäivä oli normaalimatkan kilpailu Azarujassa 20 kilometriä Evorasta. Kilpailu näytti olevan WRE-kilpailu, joten järjestäjät olivat siunanneet miesten pääsarjaan kunnioitettavat kauden avauskilsat 14,7. Maaston piti ennakkotietojen perusteella olla laakeaa erittäin nopeaa ruohikko”laidunta”, jossa harvahkoa korkki/rautatammimetsää. Kartasta saatiin edellisenä iltana ennakkopala, koska lauantain POM:in (Portugal o Meeting) ensimmäinen osakilpailu oli samassa maastossa. Kartta näytti hyvältä, kun harjoituksen viidakot olivat poissa lähes kokonaan. Kelikin näytti olevan tasalaatuinen, pilvee, pilvee…

Kisapaikalle päästyämme olo oli kuin Spring Cupissa: kylmä, pilvinen ja huonoa musiikkia kaiuttimista. Järjestelyt näyttivät olevan perinteiset Eteläeurooppalaiset pienet ja sievät. Taivas oli tasaisen harmaa ja vain pahinta odotettiin. Ilmoitustaululla oli sääennuste, joka ei paljoa luvannut. Lunta oli luvassa 1000 metrin korkeudella, muualla vain tuulta ja sadetta. Aamulla alkanut asuvalintasessio huipentui vesisateen alkaessa, jolloin Makekin totesi, että jotain suunnistuspaidan alle oli laitettava. Kilpailuiden osallistujista oli varmaan kolmannes suomalaisia, joten tunnelma oli kotoinen. Pieniä yllätyksiä tosiaan, kun Börjekin morjesteli kisapaikalla. Hän näytti jo laittaneensa oman raportin ilmoitustaululle.

Omat kommentit:

Sami: Homma ei lähtenyt alussa sujumaan ja kolmosvälin 5 minsan ajautuminen vei miehen menohalut. Vaikka vauhti hidastui, virheet eivät juurikaan vähentyneet. Puolessa välissä rataa sveitsiläinen kaveri otti kiinni yhdeksällä minuutilla ja päätin ryhtyä kokeilemaan vauhtia. Tappituntumassa pysyttiin viimeisiä peltorastivälejä lukuun ottamatta. Suoritus surkea, mutta kunto riitti hyvin maaliin asti.

Tuoppi, Toni ja Make: Ei mitään muistikuvia

Niisku: Etukäteen arvelutti noin pitkälle matkalle lähteminen. Eihän noin pitkää lenkkiä ole tänä talvena edes juostu. Pitkä päätyyn ja rauhassa perään oli motto matkalle. Kolmosella virhe kaatosateessa ja reitinvalinnat sen jälkeen varman päälle, koska kartasta ei siinä sateessa saanut selvää ainakaan vauhdissa. Loppua kohti sade rauhoittui ja melkein aurinko paistoi maaliin tullessa. Viimeiselle kilsalle sain punaisen hevosen juhdaksi ja vauhti kasvoi paljon. Niin paljon että melkein siimaa joutui antamaan… Sveitsiläisillä näytti olevan lyönti päällä ihan tosissaan. Kolmisen minuuttia virhettä, joten tällaisella tossunnousulla tulee kiire.

Palkintojenjako olisi ollut komeaa katseltavaa. Rivissä neljä Sveitsin maajoukkueratsua ja Tuoppi, joka tosin loisti poissaolollaan. Tilaisuus oli kuulemma hieno. Loistava juoksu pojalta!!

Iltaverryttely happamen poissaamiseksi tehtiin kylän puistossa. Loppuverryttelyt kisapaikalla olivat olleet lyhyet kelistä johtuen. Tällä kertaa päästiin puistoon sisälle, jossa pystyi jopa neljän minuutin lenkkiä heittämään, kun oikein kierteli laitoja pitkin. Loppulenkillä katsastettiin vielä muurien sisällä nähtävyydetkin, joita riittäisi paljon. Evoran maurilaisten muurien ympäröivä vanha kaupunki on UNESCO:n maailmanperintölistalla, joten kulttuurimatkalla oltiin samalla rahalla.

4. päivä:

Aamu taas pilvessä, joten kelin paranemista jouduttiin edelleen odottamaan. Jälleen kerran huoneemme oli muuttunut yön aikana kuivaushuoneeksi, sillä erolla että mikään ei kuivunut. Kohta alkoi olla koko kalusto pelissä ja märkänä. Puuttuvista tavaroista alkoi olla valmis lista: hanskat, pipo, lämmintä vaatetta, hanskat…

Aamupäivän harjoitus vedettiin eilisessä kisamaastossa ensimmäisen päivän kartoilla. Kyllä kymppitonnin kartta vaikutti hivenen helpompilukuiselta ja olihan vauhdistakin puolet poissa. Viiden-kuuden kilsan rata tuntui sopivan kaikille eilisen jälkeen. Valitettavasti rastit oli jo kerätty pois, mutta krepit olivat tilalla. Lähtöön päästyämme alkoi taas sataa, joten ei päivää ilman sadetta. Tunnin harjoitus happirikkaassa kelissä ja autolle päästyämme tuli vettä kuin… kaatamalla. Hetken jo mietti, että tätäkö tämä on koko ajan. No ei liukasta, lumista ja pakkasta.

Kaupan pihalla todistettiin kolaria luonnollisesti vesisateessa. Hetki mietittiin jäädänkö antamaan poliisille lausuntoa, jos he sattuisivat tulemaan paikalle. Ei taida olla maan tapa ja portugalin taitomme voisi olla hivenen rajoittunutta. Etiäpäin ennen kuin loputkin vaatteet kastuu…

Iltapäivällä ensimmäisen kerran tuppea, joten aika oli kulunut hyvin ilman korttiakin etelän lämmössä. Korttiväännön jälkeen suuntasimme iltaharjoitukseen ”savannille” hölkkäämään. Parissa päivässä maaston nestetasapaino oli hivenen noussut, joten rapa ja vesi roiskuivat. Onneksi taivaalta tuli lisää, niin yläpääkin sai oman osansa.

5. päivä:

Meidän toinen kisapaivä oli kaupunkisprintti, joka oli POM:in neljäs osakilpailu. Kisa juostiin 40 kilsan päästä Evorasta pienessä Reguenos de Monsarazin kylässä. Aamu aukeni aurinkoisena ja lämpötila alkoi pikku hiljaa kohota. Great! Kilpailukeskus ja maali sijaitsivat kylän keskustassa torilla. Paikalla näytti olevan kaikki kynnelle kykenevät, joten kilpailukeskuksessa tunnelma nousi. Oma osansa oli mahdollisesti myös auringolla. Kisa käytiin kylän raitilla, missä suhasivat myös paikalliset omalla ajokulttuurillaan. Peukut pystyyn ja menoks. Paikallahan oli poliiseja pilvin pimein, jotka keskittyivät lähinnä seisomaan lesosti kadun kulmissa.

Tuoppikin haki valmentajan käskystä uusia elämyksiä harjoitteluun etelässä. Kisa-aamuna he lähtivät lenkille vähän herättelemään elimistöä. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Näköjään kannatti, kun lento kaduilla oli taas melkoista.

Omat kommentit:

Sami: Meno tuntui hyvältä, mutta pari kiemuraa sattui matkan varrelle. Vauhtia tuli haettua mm todellisesta extreme reitinvalinnasta kartan ulkopuolelta, joka sisälsi kahden muurin, kahden piikkilangan ja yhden vetisen kasvimaan ylityksen. Näössä on vissiin jotain vikaa…

Tuoppi, Toni ja Make: Ei mitään muistikuvia.

Niisku: Lumet katolta heti ykkösvälillä ja väärää tietä snakarille saakka. Kiire loppui.

Illalla oli ohjelmassa perinteiset puolikurssijuhlat ja ruoaksi pihviä. Ensimmäinen valinta tarjosi liian monta kertaa ei oota, joten siirryimme seinän toiselle puolelle. Ruoan päälle hivenen käppäilyä kylällä ja sitten nukkumaija jo huutelikin hotellilla.

6. päivä

Suurin osa suomalaisista lähti aamulla kohti Atlantin rannikkoa päämääränä San Pedro de Moel. Hotelli kuoli elämästä saman tien, tosin todella rauhallista oli ollut tähänkin saakka. Meillä oli edessä vielä alueen parhaat maastot, joten olo oli lähinnä odottava. Sama päti myös kelin suhteen. Voisiko toinen sateeton päivä vielä tulla?

Päivän ohjelmassa oli pitkä Pk-juoksu. Parempien maastojen perässä ajoimme kolmevarttia kehutuille S. Bartolmeu do Outeirolle. Alue oli uniikki pienipiirteinen mäkinotkoalue lukuisine polkuineen ja teineen. Vastaavaa aluetta ei toista kuulemma Portugalista löydy. Pää oli pilvissä odotusten suhteen. Kolmatta tuntia jaksoimme hiipiä polkuja pitkin ja kokonaiskuva maastosta täytti odotukset. Mieli tietysti paloi jo sinne suunnistamaan. Lenkin alkuun taisi yläkerran kaveri ottaa löysät pois puolikurssijuhlijoilta. Kun auton ovet rapsahti lukkoon, niin alkoi sade ja viisi minuuttia myöhemmin rakeita tuli taivaan täydeltä. Tyylikäs valkoinen kuorrutus koristi päitämme hetken aikaa, mutta onneksi kuuro oli lyhyt ja aurinko paistoi taas täydeltä terältä. Vaatteet ehtivät jo kuivaakin matkan aikana, mutta onneksi loppusade toi jälleen virkistystä. Taisi eilinen auringonpaiste olla jotain harhaa..

Harjoitusten väli kuunneltiin perinteisesti sateen ropinaa hotellilla. Toistaiseksi ei oltu juurikaan poistuttu hotellilta kuin ruoan tai urheilun perässä. Maailmanmatkaajat! Junioriketju tosin tasoitti alkuviikon vähäistä mäkilläkäyntiä vierailemalla kolme kertaa päivän aikana.

Iltaharjoitus oli pientä vaihtelua normaaliin nylkytykseen jalan. Johdettu kuntopiiri pompittiin musiikin tahdissa hotellilla. DJ:n hääri punakoneen Pekka ”Slovari” Itävuo, joka oli ollut jo vähän pidempään reissussa. Vaihtelu tuntui tekevän hyvää tai ainakin näin uskoteltiin.

7. päivä

Aamulla haettiin jälleen uusia ärsykkeitä juoksemalla intervalliharjoitus hiekkatiellä. Minuutti reipasta/minuutti palautusta. Havaittavissa oli pientä leirin tuomaa jäykkyyttä. Kelikin toi oman osansa järkytykseen.. aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli tulossa lämmin päivä.

Harjoitusten välissä lähdettiin jopa virkistymään kylälle ettei hotellikuolema iske. Evora on paikallinen yliopistokaupunki, joka oli selkeästi havaittavissa katukuvasta. Iltaisin niin kylmä ja kolea Evora oli nyt puhjennut kukkaan. Intiaanit soittelivat omaa ”playback” showtaan torilla. Levyjen promorundi oli todennäköisesti ollut pitkä. Väliin vielä pienet päivämummutukset (unet), että jaksoi illalla suunnistaa.

Iltaharjoitus maastoista parhaassa eli eilisessa lenkkimaastossa, jospa tänään ei tulisi rakeita. Maastossa oli juostu Sotilaiden MM-kisat vuonna 2001, joten maan parhaat maastot oli tarjolla. Tänään valitsimme alueen vaikeamman ja hitaamman puolen. Rastinottoharjoitus 1:15 000 kartalla tuntui haasteelliselta näin keväällä. Ratametsuri oli loihtinut hajonnat, joten yhteislähdöllä matkaan. Omaa työtä sai tehdä riittävästi, kun kaverit sinkoilivat sinne sun tänne.

Paluumatkalla junioriketju sai oman osansa vallitsevasta liikennekulttuurista. Paikallinen farmari hiillosti melkein takakontissa sisällä ja kuolemaa hipova ohitus kelpaisi vaikka tulevaan Bond-leffaan. Tämän jälkeen nopeus sahasi 50-120km/h välillä. Viidakon lait! Illalla hotelliimme ilmaantui bussilastillinen paikallisia teinejä, jotka välttämättä halusivat möykätä koko yön. Aamupalalle tuli toinen toistaan iloisempi rykmenttiläinen ja kaikki vielä samasta syystä.

8. päivä

Sokerina pohjalla oli eilisen maaston parempi puolisko jäljellä. Parempi näkyvyys ja vähemmän aluskasvillisuutta oli selkeä havainto maastosta. Sotilaiden kisoissa Fade oli tällä puoliskolla polkaissut 16.2km/1.09.56. Haipakkaa voi pitää, jos pää kestää! Ratametsurina oli ”Slovari” Itävuo, joka oli viritellyt 4x 1,4-1,7km pitkiä tiukkoja viiden rastin suunnistuksia. Homman nimi oli takaa-ajo. Ensimmäistä lähtijää kierrätettiin joka vedossa, koska vain voittajat muistetaan. Takaa-ajajat lähtivät porrastuksella, ensimmäinen puoli minuuttia perään ja sitten viisitoista sekuntia perään loput. Tontsalle tarjottiin pari kertaa ensimmäistä lähtöä ja muille jäi sitten yksi yritys.

Ensimmäisenä tuleen heitettiin meidän hallitseva mestari Tuoppi. Pää kesti hänellä loistavasti. Takaa-ajajat pääsivät jo näköyhteydelle, mutta tiheämpi kohta tiputti koko loppuremmin pois taistelusta. Remmi haki rastia oikein isolla kädellä, ratametsurin vieressä naureskellen, joten taisi takaa-ajajilla olla aivot narikassa. Toisessa vedossa Make keulaan Tontsan kanssa ja muilla hillitön ajo päälle. Ykköselle kärkipari ottikin mukavat rusetit. Kierrokset punaisella vedetään kohti kakkosta kun Tuoppi viimeisenäkin meinaa päästä mukaan. Sami hiillostaa loppuun saakka Makea, mutta ei onnistu lyömään häntä. Kolmanteen vetoon Sami avaa hanat todenteolla ja muilla on vaikeuksia saada edes näköhavaintoa miehestä. Toiseksi viimeisellä rastilla tuli pieni kupru ja koko takaa-ajo remmi oli taas iholla. Sami hoiti tyylillä viimeisen rastin, eikä näin jättänyt kuin jäännössijat meille. Niin lähellä, mutta… Viimeisen työnnettiin Niisku kärkiautona liikkeelle hirveiden paineiden saattelemina. Tähän saakka kuulemma kaikki olivat pitäneet johtoasemansa. Jalat tuntuivat lyijyltä lievästi ilmaistuna, mutta ei auttanut kuin yrittää. Homma bueno eikä pojat saanneet havaintoakaan, joten ilman sivuaskelia ehtii hyvin.

Iltapäivän harjoitus perinteisempää hölkkää hiekkateillä. Ilmeet, eleet ja juoksutyylit kertoivat jo tässä vaiheessa leiriä omaa kieltänsä. Alkoi mittaristo olla punaisella. Lenkin jälkeen oli taas normaalit venyttelyt ja valmistautuminen palkintojen jakoon. Harjoituksen suunnittelija ja valvoja palkittiin ensimmäisellä palkinnolla, jonka jälkeen jokainen osakilpailun voittaja kuittasi oman osansa. Viimeisenä palkittiin Tontsa hirveästä tsempistä ja tietenkin osanottona siitä että on Jokereiden kannattaja.

9. päivä

Lenkki ennen aamupalaa oli lähinnä fiilistelyä sulalla maalla ennen kentälle lähtöä. Aurinko paistoi taas, joten mieli oli haikea lähteä. Toisaalta lämpötila lenkille lähtiessä oli kolme astetta(plussaa), joten kyllä täältä jo pois joutaa.

Paluumatka oli samalla sapluunalla kuin tulo, joten jaloittelut Amsterdamissa oli ohjelmassa. Amsterdamin kentällä oli Koo-vee:n väkeä tulossa Madridista, jossa oli ollut lumi maassa jo pidempään. Yhtäkkiä meillä menikin todella hyvin!! Kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen olimme keskelle lunta ja pakkasta. Hivenen tuota valkoista oli tullut..

Olo oli leirin jäljiltä väsynyt, mutta kaikilla oli kuitenkin hyvä tunne jaloissa, joten pohja oli ollut ok. Kilsoja ja tunteja oli koneeseen saatu riittävästi, vielä kun taas kerran jaksetaan palautella ja hiihdellä. Loistava leiri! Jos jotain negatiivistä hakemalla hakee, kelit… ei ole paljon lapsille kertomista. Nahka paloi korkeintaan aamupalalla leipägrillissä. Kiitokset koko remmille seurasta ja avusta jutun tekemiseen.

-niisku-


Kuvia miesten Portugalin leiriltä


Yhtä vähän jännittää


Make vetää happeä sprintissä


Sami sprintin loppusuoralla


Niisku sprintissä.


Lentäjä


Tontsa normaalimatkalla

Bookmark the permalink.

Comments are closed.